Ravintola Dupontin lavalle eivät saavukaan Teatterimaanantain ohjelman mukaisesti Svenska Teaternin Lars Svedberg ja Carl Öhman, vaan mustassa pikkutakissaan, farkuissaan ja valkoisessa teepaidassaan ilmestyy mediakasvo André Wikström.
Edessä on tunti tikusta asiaa. Kuulija saa tirkistyksen televisiosta tutun julkisuuden henkilön ajatusmaailmaan tyyliin mitä sylki suuhun tuo. Kaikki tosin lienee etukäteen tarkkaan harkittua, ja ruotsin kielellä tietenkin.
Kaikki tapahtuu tietenkin ruotsin kielellä, ruotsalaisuuden päivän jälkimainingeissa, ja pointti tuntuu olevan se iänikuinen suomalaisten ja ruotsalaisten välinen vastakkainasettelu.
Selkeästi Wicktröm antaa myönteisen latauksen ruotsalaisuuden tervehenkisyydelle ja positiivisuudelle siinä missä suomalainen on perinteisen synkkämieleinen rekkamies, puukkojunkkari, tavaranviskelijä, huutaja.
Sipoossa syntynyt stand up -koomikko, illan teemaa ajatellen, seisoo kutakuinkin paikallaan tunteroisen, päästää suustaan omituisia naksahtelevia, vingahtavia ääniä, herisyttää käsiään, virnistelee ja puhuu nopeasti. Tuleepa jutuista mieleen suomenkielinen vastinpari Simo Frangén,
Kyytiä saavat suomalaisten lisäksi niin keltaisen lehdistön lööpit kuin toimittajien ja kuvaajien tapa haastatella ja tehdä juttua omista tarpeistaan käsin. Ah, olisinpa ruotsalainen, käy jo hetken mielessä.
Entä jos puhuja olisikin kuka tahansa kerrostalon naapuri, olisiko tämä yhtä hauskaa? Kiintoisinta sopassa olivatkin välähdykset Wickströmin laulunlahjoista, niitähän oli. Ja encoreen sisältyvät pohdinnat siitä, mitä sana ilmaisee: yllätysmissi, yllätyshäät, yllätysraskaus, kohuromanssi. Sujuvasanaisella julkimolla oli asiasta omanlaisensa näkemys.