Psyykenhoitaja kirjoitti lehdessä, että huolet pitää jakaa. Varsinkaan lomalla niitä ei kannata kantaa yksin. Kokeillaan.
Kirjoitin tietokoneelle erään valtion laitoksen internetosoitteen. Sivu ei auennut. Hermostuin niin paljon, että huolestuin.
Kun vuonna 1983 sain työvälineekseni komean sähkökirjoituskoneen, se ei oikein millään voinut kaatua. Pudota se saattoi, mutta vain yhtenä vapunaattona kirjoittaessani kovalla kiireellä syväanalyysia Muhoksen vappumarssista.
Jo melkein kaikkea ohjaava internet sen sijaan kuulemma kaatuu aivan milloin vain, viimeistään vuonna 2023, omaan mahdottomuuteensa. Maailmanlaajuiseen tietoverkkoon on nyt liitetty kai jotain kahdeksan miljardia laitetta. Kokonaisuutta ei hallitse enää kukaan.
Jos netti keikahtaa eikä nouse aivan heti, ollaan monenlaisessa pulassa. Töistä nyt ei ainakaan tule kerrassaan mitään. Ei taida nurkkakaapissa lepäävä telefaxikaan enää toimia ja liekö Oulun linja-autoaseman seinässä enää sitä Kalevan laatikkoakaan, jonne maakunnista tulleet filmirullat toimitettiin. Ei ole kyllä varastossa filmirulliakaan.
Pitäisi kuulemma hankkia kotivara. Vettä, ruokaa, pattereita ja käteistä rahaa ainakin. Vettä taidan kyllä juoda hätätilan sattuessa Oulujärvestä ja kaappiin kertyneillä vuosikertakuivaelintarvikkeilla pysyn hengissä viikkoja.
Samoihin aikoihin, kun opettelin sähkökirjoituskoneella yhä käytössäni olevaa näppärää kaksisormijärjestelmää, säällä ei isommin elämöity. Ilmat olivat mitä olivat, ilmastonmuutos mainittiin korkeintaan sivulauseessa.
Keväällä 1986 kyllä kuulin, kuinka Shellin baariparlamentissa todettiin ilman olevan juuri nyt melko sakeaa. Syykin kyllä tiedettiin: itänaapurissa oli poksahtanut joku voimala.
Nyt huoli ja huono omatunto ilmastosta eivät anna rauhaa. Vain ääneen lausumatta uskaltaa toivoa, että pienoinen siivu maapallon keskilämpötilan jatkuvasta noususta sattuisi vielä tälle kesälle aivan tähän kotikulmille. Koska 15-asteinen uimavesi ei kuulu heinäkuuhun.
Kesän mittaan on puhuttu paljon uskosta ja uskomattomuudesta. Kirkonmiehet varoittavat uusateismin noususta. Samaa mieltä olen heidän kanssaan siitä, ettei ainakaan lapsille saa tuputtaa mitään omia uskomuksiaan, olivat ne sitten enkeleitä tai yksisarvisia.
Uusateismia enemmän huolestuttavat kuitenkin tieteen koetellut ja lukuisia kertoja todistetut tutkimukset kokonaan kieltävien mielipiteiden esille nousu. Kansanedustajakin tietenkin saa kieltää evoluution mielestään mahdottomana ja pitää totuutena maailman luomista valmiiksi viikossa, mutta hieman pelottavalta se kuulostaa.
Nykyaika on tuonut tullessaan monenlaisia huolia, mutta ei kaikki todellakaan ollut ennen paremmin. Suomen itsenäistyessä sata vuotta sitten vastasyntyneellä pojalla oli tilastollisesti edessään 43 ja tytöllä 49 elinvuotta. Eikä elämän laatu tainnut useinkaan korvata elämän pituutta.
Köyhyys, sairaudet, väkivalta ja sodat vähenevät maailmassa. Jos asiaa on vaikea uskoa, pyydän median edustajana osaltani anteeksi. Suuressa kuvassa kesäinen valituksemme punkkien leviämisestä tai televisio-ohjelmien surkeasta laadusta ovat joka tapauksessa naurettavia.
Sitä paitsi, aivotutkijoiden mukaan jatkuva valittaminen ja valittamisen kuunteleminen tuhoavat aivokudosta. Lääkkeenä voi nauttia vaikka vertailutietoa, jonka mukaan Suomi on maailman turvallisin, vakain ja vapain maa.