Työelämän murros pääsi yllättämään SAK:n ja sen puheenjohtaja Lauri Ihalaisen, mutta sen jättämät jäljet häviävät 90-luvun lamalle. Hän muistaa 90-luvun kriisin puheenjohtajakautensa kaikkien vaikeimpana aikana. "Se oli hurjaa. Oltiin yleislakon partaalla kahteen otteeseen", hän muistelee.
Talouskriisi oli henkisesti raskasta Ihalaiselle, joka oli tuolloin aloitteli kesken kauden tehtävänsä jättäneen puheenjohtaja Pertti Viinasen paikalla. Vaikka Ihalainen oli ammattiyhdistysliikkeessä jo vanha tekijä, iski työttömyys seurauksineen niin lujaa, että nyt neljännelle kaudelle valmistautuva Ihalainen palaa haastattelussa 1990-luvulle vähän väliä.
"Ammattiyhdistysliike toimi tyytymättömyyden venttiilinä, jonka kautta tilanne purkautui hallitusti", Ihalainen sanoo.
Toisella tapaakin olisi voinut käydä.
Ihalainen kertoo ulkomaalaisten ihmetelleen, miten meillä ei menty katudemokratian puolelle.
Suomessa tehtiin tuolloin vain ikäviä ratkaisuja, mutta ay-liikkeen arvostus oli suurempi kuin koskaan. Ihalainen selittää järjestäytymisasteen nousua sillä, että ihmiset hakivat turvallisuuden tunnetta, kun leikkuri heilui kaiken hyvän yllä.
"Moni ajatteli, että nyt pannaan ay-liike ojaan, mutta toisin kävi", Ihalainen innostuu.
Ay-liikkeellä oli pahoja jännitteitä pääministeri Esko Ahon (kesk.) hallituksen kanssa, työnantaja käytti tilannetta hyväkseen ja oli aggressiivisesti liikkeellä. Tuli Saatanalliset säkeet.
"Se oli historiallisesti erikoinen tilanne, jota ei toivo työurallani enää koskaan kohtaavani."
Ihalaiselle 90-luvun tapahtumat tulivat mieleen Ranskan mellakoiden myötä.
"Meillä yleislakko uhkasi, kun yritettiin murtaa yleissitovia sopimuksia. Nuorille yritettiin maksaa sopimuksia pienempiä palkkoja. Samankaltaisia asioita."
Lakiesitys nuorten palkka-alesta oli jo menossa eduskuntaan, mutta hallitus veti sen loppumetreillä pois.
Ihalainen on vakuuttunut, että Suomi ei olisi päässyt jaloilleen ilman sopimusyhteiskunnan mallia, jossa yhdistettiin talouspoliittinen selviytyminen ja työmarkkinaratkaisut.
"Kriisin keskellä tehtiin kahden vuoden nollaratkaisu. Sitä harva muistaa."
Ei suvantovaiheita
Mutta puheenjohtaja Ihalainen, katse eteenpäin! Globalisaatio jyllää, työpaikat menevät alta, mutta ay-liikkeen jäsenmäärät ovat laskussa. Mistä tämä johtuu?
Ihalainen myöntää, että laskua on ollut, mutta tänä vuonna jäsenmäärä on pysynyt ennallaan toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa. "Nyt ollaan lamaa edeltävällä tasolla."
Nuori ikäpolvi ei enää innosta hihkuen hakeudu ammattiliiton jäseneksi. Asennevamma se ei Ihalaisen mielestä ole, vaan ongelmana on tavoittaa silpputyömaailman nuoret.
Hänen mielestään työsuhteesta toiseen kulkeville nuorille pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi tulla ammattiliiton jäseneksi vaikkapa sitten netin kautta. Sen suuntaisia suunnitelmia SAK:lla onkin.
Vaikka työelämän arvot ovat koventuneet, ei Ihalainen näe maailmaa ihan mustana. Murros on kova, eikä suvantovaihetta ole, mutta silti Ihalainen kykenee katsomaan asioiden toiselle puolelle.
Hän muistuttaa, että Suomi mainitaan globaalitalouden kilpailun pärjääjäksi. Hän luettelee pitkän listan asioita, jotka ovat 2000-luvulla edelleen hengissä ja voivat hyvin: reaaliansiot, palkkaratkaisut, ostovoima....
Muutosta turha torjua
Mutta totta Ihalaisen mielestä on se, ettei työpaikoilla arvosteta enää pitkää sitoutumista, eivätkä ihmiset tule kuulluksi heidän elämäänsä koskevissa muutostilanteissa. Kaiken lisäksi levottoman pääoman ja sijoittajien intressit ovat nousseet hänen mielestään liiaksi pintaan.
"Tämä on osaksi globaalitalouden syytä, kyse ei ole pelkästään siitä."
Muutosta ei pidä Ihalaisen mielestä vastustaa, mutta muutos on turvattava. Se ei saa yllättää meitä, vaan meillä pitää olla suunnitelmat muutoksen varalle.
Ihalainen saarnaa pitkään globalisaation eduista, siitä, miten Suomi nousi takapajuisesta kansasta lyhyessä ajassa yhdeksi maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi.
Mutta: yrityksien ei pidä ajaa vain omaa etuaan, vaan myös koko Suomen etua.
SAK:n puheenjohtaja ymmärtää hyvin sen, että isot firmat joutuvat lähtemään maailmalle, sinne, missä markkinat kasvavat. "Se ei tarkoita vain sitä, että työtä liputetaan ulos, vaan myös sitä, että ydintoimintaa voidaan säilyttää Suomessa."
Vaikka irtisanomisia on uutisissa kuultu ja nähty viime viikkoina enemmän kuin aikoihin, muistuttaa Ihalainen, että viime vuonna maahan syntyi 50 000 uutta työpaikkaa. Tänä vuonna odotuksissa on 30 000 uutta työpaikkaa.
"Mutta samalla meillä on nyt 24 000 ihmistä irtisanomisneuvottelujen piirissä, joista 9 000 on jo menettänyt työpaikkansa."
Lauri Ihalainen sanoo, että suomalaisten on ihan turha kilpailla työvoimakustannuksilla, mutta me voimme kilpailla kovalla sivistystasolla, laadukkailla tavaroilla ja palveluilla. Etenkin palveluiden markkinoinnissa on hänen mielestään parantamisen varaa.
"Peruskoulu-uudistus on globaalikilpailun kivijalka", täräyttää Ihalainen pitkän puheensa päätteeksi. Ja vielä: ei isänmaallisuus ole loppunut, ei Nokialtakaan.
Jatkoa jokunen vuosi
SAK aloittaa kolmipäiväisen edustajakokouksensa 5. päivä kesäkuuta. Siellä Ihalainen valitaan siis jo neljännelle viisivuotiskaudelleen. Mutta: viisivuotiskausi ei ole Ihalaisen kohdalla viisi vuotta, vaan vähän vähemmän. Jäsenistö tietää sen ja hyväksyy sen.
Vuoden kuluttua 60 vuotta täyttävä Ihalainen ei ole vielä ilmoittanut, mihin saakka hän haluaa keskusjärjestöä vetää, mutta varmaa on, että syksyn 2007 työmarkkinaneuvotteluissa hän on vielä mukana.
"Periaatteessa voisin vuoden kuluttua jäädä eläkkeelle. Kyllä minä jonkun värssyn olen valmis jatkamaan, jos edustajakokous niin haluaa. Joku vuosi yli kuudenkymmenen."
Ihalainen haluaa osaltaan nostaa keskimääräistä eläkeikää. "Jos joskus toimisi niin kuin puhuu. Olen puhunut kuin papukaija siitä, että olisi hyvä, jos keskimääräinen eläkeikä nousisi 59 vuodesta."
Seuraajasta Ihalainen ei sano yhtään mitään. "Se ei ole viisasta, järkevää eikä oikeudenmukaista."
SAK:n puheenjohtaja ei epäile pätkääkään sitä, kykeneekö seuraaja astumaan hänen lähes 20 vuotta käyttäneisiin saappaisiinsa. "Kaikki, jotka tulevat kyseeseen, ovat kokeneita, osaavia ja heillä on neuvottelukokemusta. Ei tule ongelmia."
Yleisesti vahvimpana ehdokkaana mahtiliiton puheenjohtajaksi on SAK:n johtaja Lauri Lyly.
Päivänpolitiikassa Ihalainen varoo polttamasta näppejään. Hän ei juuri kommentoi presidentinvaalitulosta, vaikka hän ennen vaaleja säikytteli suomalaisia pankinjohtaja Sauli Niinistöllä. SAK:n tuesta presidenttiehdokas Tarja Haloselle ei puhuta.
Kuntauudistuksestakin hän haluaa olla mieluusti hiljaa. Samoin käy utelulle tulevasta hallituspohjasta.
"Se ei tarkoita, etteikö minulla olisi mielipiteitä, mutta ei ole SAK:n tehtävä ottaa kantaa hallituspohjaan. Pohjalla ei ole niin väliä, mutta sillä on, millaista politiikkaa hallitus noudattaa", Ihalainen kuitenkin lausahtaa.