Kiiminkiläinen Jesse Pasuri kävi rippikoulun Karjasillan seurakunnassa Oulussa syksyllä 2005. Edessä oli naimisiin meno ja kirkkohäät, mutta Pasuri oli ajatellut rippikoulun käymistä muutenkin.
"Lapsena olin saanut uskonnollisen kasvatuksen vapaissa suunnissa, mutta sitten lapsuuden en ole ollut tekemisissä uskon asioiden kanssa. Toisten vakaumuksia olen aina kunnioittanut", sanoo Pasuri.
Rippikoulun käyminen oli kokonaisuudessaan mukava kokemus.
"Ei mitään vakavamielistä, vaan ilmapiiri oli rento. Järjestelyissä pystyttiin myös joustamaan, jos jollakulla oli vaikka jokin meno", kertoo Pasuri.
Ryhmässä oli hänen mielestään mukava käydä rippikoulua. Keskustelua syntyi muustakin kuin oppitunteihin liittyvistä aiheista. "Omasta elämästä pystyi avoimesti ja luottamuksellisesti kertomaan, jos halusi."
Pasuri arvelee, että nuorempana rippikoulussa läpi käytävien asioiden käsittely olisi voinut olla erilaista.
"Teininä kiinnostivat muut asiat. Nyt vanhempana on omat mielipiteet ja ajatukset ja enemmän elämänkokemusta. Jotakin kyllä jää varmasti kaikille rippikoulusta mieleen, mutta nyt asioita pystyy oikeasti pohtimaan eikä vain opettelemaan", hän sanoo.
Pasuria ei kastettu, koska vapaaseurakunnassa kymmenvuotiaana saatu kaste hyväksyttiin.
"Konfirmaatiossa tuli syvällisimmin pohdittua asioita, ehtoollisella myös. Rippikoulun jälkeen tuli tunne seurakuntaan kuulumisesta. Harmi, että nykyiseen omaan seurakuntaan ei ole tullut pidettyä yhteyttä yllä niin paljon kuin haluaisi. Karjasillan seurakuntaan syntyi yhteys rippikoulun aikana, mutta puolen vuoden kuluttua siitä muutimme Kiiminkiin", sanoo Pasuri.