Papukaija, konstailemattomalta nimeltään Kaija, on aamuvarhaisella vielä vähän vaisu. Se on juuri herännyt kodissaan Nivalassa.
Kaijan emäntä Aili Hyvönen tietää, miten siihen tulee elämää. Lätyillä, ne ovat Kaijan ehdoton herkku.
Emäntä ottaa esille paistinpannun ja laittaa sen liedelle lämpenemään. Kun emäntä alkaa vispata munaa, maitoja ja jauhoja lättytaikinaksi, Kaija kirkaisee häkissään kimeästi ja kävelee orrellaan malttamattomana. Se menee roikkumaan jaloistaan häkin kattoon ja ryskyttää kattoa nokallaan.
"Kannattaisi olla hyvällä tuulella ja laulaa", maanittelee emäntä Kaijaa.
"Otakko?" kuuluu häkistä. Näin Kaija matkii kysymystä, joka sille usein esitetään.
Kun lätyn tuoksu leviää huoneistoon, Kaija kilkuttaa häkissään olevaa kelloa ja kujertaa mielihyvästä. Pian lätty hillon kera on riittävästi jäähtynyt, jotta Kaija voi saada sen varpaisiinsa.
Laulukin tulee vähän myöhemmin. Se on Hyvösten tyttären opettama Olé, jonka Kaija laulaa mukavan matalalla äänellä.
Paitsi, että Kaija laulaa ja on älykäs, se myös puhuu. Eikä aina kauniisti.
Kovin kohtelias Kaija ei osaa olla. Vieras saa pian kuulla Kaijan matkivan tämän naurua.
Afrikan harmaapapukaija eli jako on viralliselta nimeltään Koko. Nimen se muutti Kaijaksi aivan itse.
Kongon sademetsien kasvatti Kaija asui aikaisemmin Erkki Hyvösen tädin luona Belgiassa. Täti muutti papukaijansa kanssa Suomeen ja kerrattain saapui sukuloimaan Hyvösille. Täti oli jo iäkäs eikä jaksanut oikein hoitaa lintua.
Hän päätti jättää sen Hyvösten nelilapsisien perheen lemmikiksi vuonna 1976, eli yli 30 vuotta sitten. Silloin Kaija oli 14-vuotias. Kaija on nyt myöhäisessä keski-iässä, 45-vuotias.
Kaija on hyvin rakas Hyvösille. "Niin paljon rahaa ei tule mistään, että Kaija meiltä lähtisi", Aili Hyvönen sanoo.
Koska jakot elävät ihmisen iän ja ylikin, Hyvösten on pitänyt miettiä, mihin Kaija laitetaan sitten, kun heistä aika jättää. Todennäköisesti Kaijan ottaa Hyvösten vanhin tytär.
Rumia sanoja Kaija päästelee suustaan, kun se vaatii äänekkäästi lisää ruokaa, vaikka emäntä on sitä mielestään riittävästi ruokkinut.
Emäntä tokaisee sille: "Ole jo hiljaa!"
"Paskapää", moittii Kaija.
Aakkosia Kaija luettelee pitkän rivin. Belgiassa asuessaan Kaija oppi myös ranskan kieltä. Päivää tulee selvästi ranskaksi.
Nukkumaan se tahtoo itse. Illalla puoli kahdeksan aikaan häkistä kuuluu: "Ruvetaanko nukkuun?" Silloin on aika siirtää Kaija toiseen huoneeseen häkki peitettynä.
Kaija osaa olla piilosilla. Sen köpötellessä lattialla Aili-emäntä menee piiloon ja alkaa huhuilla. Missä Kaija? Kaija tulee lattialla kyyhöttävän emäntänsä luo, työntää päänsä emännän hiusten alle ja nauraa.
Remun musiikki saa Kaijan riemun valtaan ja tanssimaan. Erityisesti sen saa tanssahtelemaan Remun rytmikäs Viittä vaille kaks.
Kaijan perusruokaa ovat hedelmät ja pähkinät. Se on hyvin merkkitietoinen ja makuaisti on tarkka.
Omenoista kelpaa vain Ranskan golden. Leipäjuusto on herkkua, mutta vain tietyn valmistajan. Toisen valmistajan juusto jäi kokonaan syömättä. Marie-keksit maistuvat, mutta vain tietyn leipomon.
Sen erikoista herkkua ovat myös suklaapatukka Suffeli ja lakat, joita Hyvöset ovat poimineet varta vasten sille.