Arjen keskellä hörpitty kahvikuppi on niin tuttu ja tavallinen, ettei paatunut kofeinisti aina edes kiinnitä huomiota siihen miltä se maistuu. Vaan sepäs onkin pitkälle viedyn prosessin eräs saavutus: paketti paketin jälkeen tietty kahvi maistuu samalle.
Suomalaisessa kahvissa yleisimmin käytetty arabica- kahvi saapuu tänne meriteitse pääasiassa Etelä-Amerikasta. Raa´at, juutti- tai sisalsäkkeihin pakatut harmaanvihreät pavut eivät juuri haise tai maistu kahvilta. Sitkeänkovat pavunpuolikkaat ovat lähes mauttomia, tuoksu muistuttaa heinäpaalia.
Kahvi saa ominaistuoksunsa paahtoprosessin aikana. Meiran paahtimolla Helsingissä valtavat, suurimmillaan kaksikerroksisen omakotitalon kokoiset paahtolaitteet kuumentavat pavut sellaisiin hellelukemiin, joita ne eivät lämpimässä kotimaassaankaan ole kokenut.
"Papujen paahtoaika on noin kuusi minuuttia. Ensimmäiset viisi minuuttia lämpöä lisätään tasaisesti ja aivan lopussa lämpö nostetaan nopeasti noin 350-400 asteeseen. Pavun lämpötila kohoaa noin 230 asteeseen", ostopäällikkö Nils Bergström kertoo. Loivan lämmönnousun aikana pavuista haihdutetaan vettä, loppukuumennuksen aikana pavun sisältämä sokeri karamellisoituu. Karamellisoituminen ja pavun sisältämät hapot saavat aikaan kullekin kahville tyypillisen maun.
Kahvin valmistuksen monimutkaisin ja vaihe on jo ennen raaka-aineen ostamista tapahtuva laadunvalvonta. Lukuisilla makutesteillä tarkistetaan maailmalta tulevien kahvierien laatu useassa eri vaiheessa.
Maan ääristä tuodut pavut tyhjennetään säkeistä valtaviin siiloihin, joissa ilmavirta poistaa niistä mahdolliset epäpuhtaudet. Juuri nyt tuoretta satoa saadaan muun muassa Perusta.
Siiloista papuja syötetään halutun sekoituksen mukaisesti paahtokoneisiin. Kahvista riippuen papuja voi olla sen kahdeksaa sorttia. Tehtaan suurin paahtokone paahtaa tunnissa 4 000 kiloa papuja, jytinä on kuin suuren rahtilaivan konehuoneessa.
Paahdetut pavut viilennetään nopeasti kylmällä vesisuihkulla minkä jälkeen automaatio kuljettaa syvän päivetyksen saaneet pavut jauhettaviksi.
Joka erästä paahtimon valvontahuoneeseen tirahtaa tuotantolinjalta muutaman minuutin välein papuja testausta varten. Paahtajat jauhavat myllyllä pavut ja mittaavat niiden värin ja tilavuuden.
"Kone ilmoittaa kahvin tummuusarvon. Mitä pienempi arvo, sitä tummempaa kahvia", paahtaja Kari Hiltunen kertoo. Kahvin väriä optimoidaan paahtimen lämpötilalla, tummalle viileämpää, liian vaalealle lisää löylyä.
Tilavuusmittaus suoritetaan kaatamalla tietty määrä jauhettua kahvia suureen koeputkeen, kone hyppyyttää koeputkea niin että kahvi laskeutuu tiiviiksi patsaaksi.
"Kahvin tilavuuden tulee olla standardi, jotta kaikki 500 grammaa sisältävät kahvipaketit olisivat hyllyssä samankokoisia", Hiltunen selittää. Kahvin tilavuutta säädellään paahtoajan ja tuloilman lämpötilan avulla.
Paahdetut ja nopeasti jäähdytetyt pavut matkaavat seuraavaksi jauhatusmyllyyn, jonka sylinterit puristavat pavut hajalle. Suodatinkahville käytetään lujempaa puristusta kuin karkeammalle pannujauhatukselle.
Jauhettu kahvi kulkee putkistoa pitkin pakkauslinjoille. Meiran tehtaanjohtaja Jouko Liljedahl kertoo pakkauslaitteen syytävän 130 pakettia minuutissa, yhteen kuluu aikaa puoli sekuntia. Vauhti on vakuuttava, ja täytyyhän kahvinjuonnin maailmanennätysmaassa tuotannon ollakin rivakkaa.
Rullalta tulevat kahvipakkausten kuoret muotoutuvat laitteessa pusseiksi, johon kone annostelee kolmessa eri erässä yhteensä 500 gramman nautintomäärän.
Alipaineessa kovaksi tiiliskiveksi painetut kahvipakkaukset joutuvat vielä ihmisen tekemään painoratsiaan ja koneen tekemään pehmeystestiin.
"Pehmeä testeri erottaa tuotannosta paketit jotka vuotavat tai tulevat vuotamaan vuorokauden sisällä", Liljedahl kertoo.
Ja loppu onkin suomalaista kahvikulttuurihistoriaa.