Kah­vi­ku­pit kiin­nos­ta­vat vuo­des­ta toiseen

Pentik-mäen kahvikuppimuseossa Posiolla käy heinäkuussa päivittäin noin tuhat ihmistä. Suurin osa kävijöistä on matkailijoita, jotka kiertävät kaikki Pentikin putiikit ja museot läpi.

Englantilainen viiksikuppi on kahvikuppimuseon harvinaisuuksia. Se on hienojen miesten kahvikuppi. Viiksille on kupin sisässä pidike, etteivät viikset ui kahvissa.
Englantilainen viiksikuppi on kahvikuppimuseon harvinaisuuksia. Se on hienojen miesten kahvikuppi. Viiksille on kupin sisässä pidike, etteivät viikset ui kahvissa.
Kuva: Heidi Papinaho

Pentik-mäen kahvikuppimuseossa Posiolla käy heinäkuussa päivittäin noin tuhat ihmistä. Suurin osa kävijöistä on matkailijoita, jotka kiertävät kaikki Pentikin putiikit ja museot läpi.

"Heinäkuu on vilkkain kuukausi, josta kaksi viimeistä ovat kovimmat viikot. Viime vuonna heinäkuussa oli kävijöitä 28 000", sanoo myymäläpäällikkö Leila Hautajärvi.

Kahvikuppimuseon kupit on saatu lahjoituksina ympäri maailmaa.

Ensimmäinen lahjoitus saapui Englannista. Kaukaisimmat ovat tulleet Brasiliasta, Kiinasta, Japanista, Thaimaasta ja Yhdysvalloista.

Lahjoituksia tulee säännöllisesti. "Sesonkien jälkeen enemmän, kun ihmiset näkevät että täällä ei ole jotain kuppia ja heillä on", sanoo Hautajärvi. Viimeisin suuri lahjoitus, 80 kuppia kuolinpesältä, tuli joulun jälkeen.

Museo on nyt neljättä kesää uusissa tiloissa. Ennen kahvikupit olivat myymälässä vitriinirivissä. Ihmiset eivät jaksaneet katsella kaikkia läpi. Silmät puutuivat.


Nyt kellarikerroksessa
sijaitseva museo on idyllinen, kun sinne saatiin ilmeikkyyttä ja rytmiä. Uusi tila toi kuppien rinnalle muutakin: kahvin historiasta kertovia tauluja ja kirjoja. Museossa on penkkejä, joissa saa istuskella ja katsella omaan tahtiin. Opasta ei ole.

Museo on Posion kunnan omaisuutta, jota Pentik ylläpitää. Aikoinaan museo oli kunnan hoivissa ja sinne päästäkseen tuli maksaa pääsymaksu, joka oli kynnyskysymys usealle.

Kun museo siirtyi Pentikin hoiviin, se muuttui maksuttomaksi. "Kävijämäärä kasvoi huimasti", kertoo Hautajärvi.

Kahvikuppeja ei ole koskaan mennyt rikki, eikä niitä ole varastettu. Hautajärvi toivoo, että ihmiset kunnioittaisivat museota, eivätkä tekisi tihutöitä.

Karkkilalainen Marjo Martikainen katselee kahvikuppikokoelmaa - jälleen kerran.

"Vuosia olen käynyt, 20 vuoden ajan tiheään tahtiin."

Martikainen kertoo, että heidän perheellään on mökki Posiolla, jonne he tulevat lähes joka vuosi. Posiolta hän ei lähde ennen kuin on vieraillut kahvikuppimuseossa.


Martikainen tykkää
museosta muuten, mutta muuttaisi kuppien nimilistoja.

Kupin sisässä on numerolappu ja seinällä on lista, johon on merkitty kahvikupin numero ja nimi.

"Numerot eivät näy kunnolla, kun ovat kupin sisässä. Tietyt kupit kiinnostavat ja haluaisin niiden nimet tietää, mutta se on vaikeata", harmittelee Martikainen.

Museon kahvikupit herättävät useissa kävijöissä muistoja. Niin myös Martikaisessa. "Tuosta mummo joi aina kahvit, se oli mummon lempikuppi."

Ilmoita asiavirheestä