Historian ensimmäiset Linnan juhlat vuonna 1919 olivat kovin erilaiset kuin tänä päivänä. Presidentti K.J. Ståhlberg oli kutsunut iltapäivällä järjestettyyn tilaisuuteen vain 150 vierasta, ja juhla kesti ainoastaan tunnin. Tarjoilu koostui kahvista ja makeista leivonnaisista, joita nautittiin Valkoisen Kaartin Soittokunnan tuottaman isänmaallisen musiikin tahdissa.
Vuosikymmenten saatossa tasavallan presidentin itsenäisyysjuhla on muuttunut huimasti. Jokainen presidentti on tuonut siihen oman sävynsä, ja tapahtuma on pikkuhiljaa kasvanut vaatimattomasta kahvittelusta kimaltavaksi mediaspektaakkeliksi.
Linnan juhlien historiaa ja nykypäivää valottaa Helinä Hirvikorven kirja Linnan juhlat kautta aikojen (Teos). Kirjoittaja käy läpi juhlat presidenttikausien mukaan sekä antaa monenmoista pikkutietoa tapahtumasta. Mukana ovat esimerkiksi mukailtu resepti klassisesta Ellen Svinhufvudin kakusta, tieto eksoottisen banaanin ensiesiintymisestä hedelmäasetelmassa sekä kuuluisan boolin taustat.
Hirvikorpi myös kertoo, mitä pitää tehdä, jos saa kutsun juhliin sekä antaa vastauksia niille, jotka ihmettelevät kutsun uupumista.
Relander aloitti kättelyn
Itsenäisyyspäiväjuhla muotoutui iltatilaisuudeksi ja vierasmäärältään liki nykyisen kokoiseksi jo varhain. Kun Ståhlberg isännöi ensimmäisessä tilaisuudessa vain hallituksen jäseniä, korkeimpia virkamiehiä ja diplomaatteja, alkoi vähitellen mukaan päästä myös tärkeimpiä tiedemiehiä ja menestyksekkäitä näyttelijöitä. Vuonna 1923 mukana oli jo pääkaupungin seurapiiriä ja liikemiehiä.
Vieraita oli yli tuhat vuonna 1922, ja 20-luvun lopulla määrä kipusi lähemmäksi kahtatuhatta. Nykyisin vierasmääräksi on vakiintunut noin 1 800.
Kättelyseremonian otti ensi kertaa käyttöön Lauri Relander, joka myös vakiinnutti useita tänäkin päivänä juhliin kuuluvia elementtejä. Relanderin aikana perinteeksi tuli esimerkiksi tarjota vieraille täytekakkua ja voileipäkakkua.
Seuraaja P.E. Svinhufvud yritti karsia joitakin muodollisuuksia eikä jatkanut kättelyohjelmanumeroa. Sen sijaan juhliin tuli alkoholi, jota ruvettiin tarjoamaan kieltolain kumouduttua vuonna 1932.
Prosenttijuomien maistelu loppui kuitenkin lyhyeen, sillä vuonna 1937 presidentiksi noussut Kyösti Kallio ja hänen Kaisa-vaimonsa olivat raittiita eikä alkoholia annettu vieraillekaan. Juhliminen hiipui myös vakavammista syistä: vuoden 1939 vastaanotto jouduttiin perumaan talvisodan sytyttyä, ja Linnassa juhlittiin itsenäisyyttä seuraavan kerran vasta vuonna 1946. Näin presidentit Risto Ryti ja C.G.E. Mannerheim eivät koskaan päässeet isännöimään kutsuja.
Ahtisaaret toivat viinin
Linnan juhlat elvyttivät J.K ja Alli Paasikivi, jotka toivat takaisin kättelyn ja alkoholin sekä juhlivat musiikin ja tanssin siivittämänä. Urho Kekkosen aikana itsenäisyyspäivän vastaanotolle pääsy kasvoi entistä merkittävämmäksi. Lisäksi vierasmäärä paisui välillä jopa 2 300 henkeen, ja esimerkiksi vuonna 1958 Linnassa päivystäneellä SPR:n terveyssisarella oli toistakymmentä potilasta.
Vuonna 1982 Mauno ja Tellervo Koivisto aloittivat uuden kauden juhlien historiassa, kun tilaisuus televisioitiin ensimmäisen kerran suorana lähetyksenä. Koivistot tekivät historiaa myös kutsumalla kaikki Mannerheim-ristin ritarit vuonna 1987.
Eniten juhlia kuitenkin muuttivat Martti ja Eeva Ahtisaari, joiden kutsulistoille ilmestyi aiempaa enemmän nuoria sekä viihdealan edustajia ja suuri osa vakiovieraista jäi ilman kutsua. Ahtisaaret toivat jazzmusiikin Keltaiseen salonkiin, ja tarjolle tuli ensimmäistä kertaa viiniä.