Musta, kahvallinen rautamötikkä näyttää siltä, että sillä on helppo saada vahinkoa aikaan. Kun Tuomo Kilpeläinen ottaa sen käteensä ja aloittaa harjoittelun, reilun parinkymmenen kilon painoinen kahvakuula näyttää kuitenkin liikkuvan yllättävän sulavasti.
"Kahva- eli giryakuulaharjoittelu on vanha, Venäjältä rantautunut kuntoilumuoto, jonka suomalaisetkin ovat nyt hyvää vauhtia löytämässä. Monipuolisena kuntoilumuotona se sopii kaikille", Kilpeläinen kehuu.
Kahvakuula ei siis ole vain äijien juttu, vaan passeli kuntoiluväline esimerkiksi juuri istumatyötä tekevälle naistoimittajalle. Kokeillaan.
Kuula tuntuu kädessä tyystin erilaiselta kuin perinteinen käsipaino, sillä sen painopiste roikkuu kaukana kämmenestä. Kilpeläisen mukaan sillä voi tehdä noin satakaksikymmentä erilaista liikettä, joten monipuolinen se ainakin on. Liikkeissä voidaan käyttää kerrallaan yhtä tai kahta kuulaa.
Jo heilurimainen perusliike saa tottumattoman selkälihakset soimaan. Koko jutun juoni onkin juuri nykypäivän muotijutussa, keskivartalon lihasten hallinnassa.
"Kaikki kuulan kanssa tehtävät liikkeet kuormittavat keskivartalon lihaksia, joten vatsa- ja selkälihastreeniä ei näiden kanssa välttämättä tarvitse erikseen tehdä. Kyytiä saavat isojen lihasryhmien lisäksi pienet tukilihakset."
Ja sen kyllä tuntee. Selkälihasten lisäksi tulessa ovat jo kyljetkin. Kahvakuulatreeni nostaa reippaasti myös sykettä.
Kahden pienen lapsen isän kahvakuulainnostus lähti käytännön syistä.
"Tätä harjoittelumuotoa voi harrastaa missä tahansa, vaikkapa lasten pihaleikkejä valvoessa. Paljon tulee treenattua ulkona, olohuoneen parketti ei ihan kestä neljänkymmenen kilon kuulan jysähtelyä lattiaan", Kilpeläinen nauraa.
Kuulia on montaa kokoa, kevyin painaa neljä kiloa ja jopa kuudenkymmenen kilon kuuliakin saa tilaamalla. 15 vuotta aktiivisesti treenanneelle Kilpeläiselle piisaavat hyvin 24- ja 32-kiloiset kuulat. Myös 40-kiloinen löytyy.
"Sillä kun kymmenenkin minuuttia treenaa, niin tietää kyllä treenanneensa", mies nauraa.
Kahvakuulalla ei siis treenata niinkään räjähtävää voimaa, vaikka sitäkin nostoissa tarvitaan. Ideana on pyrkiä pitkäkestoisiin, rauhallisiin liikkeisiin, jotka parantavat myös tasapainoa ja koordinaatiota.
"Kun tasapaino horjuu, sehän on vain hyvä juttu. Se tarkoittaa sitä, että liikettä täytyy ajatella ja lihaksia aktivoida", Kilpeläinen summaa.
Kilpeläinen puhuu rytmistä ja tekniikasta, mutta jo pelkässä pystyssä pysymisessä on aloittelijalle tekemistä.
Itänaapurissa kahvakuulakisailu on myös suosittu kilpailumuoto, jolla on pitkät perinteet.
Tänään Oulussa Kasarmin painonnostosalissa järjestettävässä kahvakuulatapahtumassa käydään läpi leikkimielinen, mutta säännöiltään virallista kilpailua vastaava kahvakuulakisa.
"Ideana kahvakuulakilpailussa on tehdä kuulalla erilaisia liikkeitä aikaa vastaan. Kahden kuulan työntö, yhden kuulan tempaus sekä kahden kuulan rinnalleveto ja siitä työntö toistetaan kukin kerrallaan kymmenen minuutin aikana mahdollisimman monta kertaa", kertoo kahvakuula-aktiivi Marko Suomi.
Kilpeläisen mukaan parasta lajissa on se, että viimeiset toistot voi tehdä sisulla, vaikka lihasvoima loppuisikin.
"Siinä missä tanko ei kerta kaikkiaan nouse enää väsyneenä, kahvakuulan saa kyllä vielä muutaman kerran kieräytettyä ylös tahdonvoimalla ja ehkä sellaisilla lihaksilla, joita ei tiennyt olevan olemassakaan", Kilpeläinen hymyilee.
Kahvakuulaharjoittelu tuntuu siis sisukkaalle suomalaiselle sopivalta lajilta.
Kevyehkön treenin jälkeen puuskutan punaisena. Kahdeksan kilon rautamötikkä on tehnyt tehtävänsä.
Girevoy Sport -tapahtuma Oulussa Kasarmin painonnostosalissa (Upseerinkatu 4) tänään lauantaina kello 12 alkaen. Yleisölle avoin kilpailu-tapahtuma kello 15 alkaen.