Ruotsin Ylitorniolla pidettiin perjantaina ja lauantaina Barentsin kirjallisuuskäräjät, jotka keskittyivät alueen vähemmistöihin. Osanottajina oli nelisenkymmentä kirjailijaa ja kulttuurityöntekijää Pohjoismaista ja Venäjältä.
Käräjien itseoikeutettuna tuomarina oli kirjailija Bengt Pohjanen. Hän muistutti, että sivistyssana "diabolinen" (pirullinen) johtuu kreikan sanasta leikata kahtia. Barentsin alueen vähemmistökansat ovat mieleltään kahtia jaettuja oman kulttuurinsa ja enemmistökulttuurien kesken.
Kun vuoden 1809 rauhassa Meänmaa jaettiin Torniojokea myöten Ruotsin ja Suomen kesken, syntyi monenlaisia jakoja. Eliitti on voinut puhua maailman rauhallisimmasta rajasta, mutta kansa on ollut sodassa tullimiehiä ja muita virkamiehiä vastaan. Dialogia, yhteistyötä edusti Pohjasen lapsuudenkodin sopimuskamari Kasanmaalla, jossa salakuljettajat sopivat tavaroiden määristä ja hinnoista.
Porojen musiikkia
Runoilija ja kuvataiteilija Maj-Lis Skaltje puhui joiun moniulotteisuudesta. Tämä Euroopan vanhin musiikin muoto on järjestänyt poronhoitajien välisiä suhteita ja rauhoittanut eläimiä. Ajohärkä ja koira tuntee omistajansa jo kaukaa joiusta.
Joiku on porojen musiikkia, ja sillä kartoitetaan myös maisemat jäämään muistiin.
Runoilija Rauni Magga Lukkari ja Lapin maakuntakirjaston saamelaiskirjaston hoitaja Irene Piippola kertoivat saamelaiskirjallisuuden kustannus- ja jakeluongelmista. Se ei nykyään elä hyviä aikoja, eikä se ole päässyt mukaan saamelaismusiikin nousukiitoon Mari Boinen ja Amocin imussa.
Saamelaisen teoksen käsikirjoitus makaa kustantajalla keskimäärin kahdeksan vuotta. Toisaalta saamelaiskirjan elinaika on sitten 20 vuotta, kun Suomessa kirja elää isänpäivästä jouluun.
Tällä hetkellä Suomessa ja Ruotsissa ei ole saamelaiskustantajia. Käännöstoiminta on vähäistä. Suomeksi ei käännetä juuri mitään saamelaiskirjallisuudesta.
Folkloristi ja runoilija Irina Hanzerova Narjan Marista oli huolestunut nenetsikirjallisuuden tulevaisuudesta, koska nuoret eivät kirjoita, eivät edes osaa lukea äidinkieltään. Lukijoiden puutteessa kirjallisuutta ilmestyy vähän. Enemmän nenetsikirjailijat julkaisevat venäjäksi.
Jo kuollut klassikko Vasili Ledkov käänsi Elias Lönnrotin Kalevalan nenetsiksi, mutta varojen puutteessa se on yhä käsikirjoituksena.
Nuorin nenetsikirjailija on nelikymmenvuotias. Yksi lupaavimmista, Lukerija Valei kirjoittaa komiksi saadakseen suuremman lukijakunnan.
Kirjailija itselleen
Näiden pessimististen näkymien vastapainoksi maailman ensimmäinen vepsäläisrunoilija Nikolai Abramov kehuu vepsän kirjallisuuden menestystarinaa.
Abramovilta itseltään ilmestyy marraskuussa kolmas runokokoelma.
Kuhmon Juminkeossa pidettiin vuonna 2003 vepsäläiskirjailijoiden maailmankokous, johon otti osaa Raisa Lardot Suomesta, loput yksitoista osanottajaa tulivat Venäjältä.
"Vaikka 8 005 ihmisen kansani koko ajan vähenee, kirjailija voi lohduttautua sillä, että ennen kaikkea hän kirjoittaa itselleen. Tärkeintä on äidinkieli, tunteiden väline", sanoo Nikolai Abramov.
Barentsin kirjallisuuskäräjät järjesti Ruotsin Ylikainuussa (Överkalix) sijaitseva Barentsin kirjallisuuskeskus.