Torstaina illansuussa Oulun liikuntapaikoilla on edelleen hiljaista. Raksilan tekojääkenttä on pimeänä, samoin Raatti. Myös hiihtäjät ovat vilkaisseet pakkasmittarin tylyjä lukemia: Kaukovainion ja Iinatin hiihtoladuilla ei näy ristin sielua, pysäköintipaikat ovat tyhjillään. Missä ovat Oulun 2000-luvun karpaasit?
He löytyvät Heinäpään urheilukeskuksesta. 17-vuotiaat Mikael Humaloja ja Mika Kainulainen ovat uhmanneet kirpeää keliä. Luistimet jalkaan, pipo syvälle päähän, maila käteen ja ei kun menoksi.
"Eihän tämmöinen pikkupakkanen menoa haittaa. Onko täällä edes kolmeakymmentä astetta?", Humaloja arvelee ja lämäsee jälleen kerran maaliverkon tötterölle.
Humaloja ihmettelee ihmisten pakkasen aristelua.
"Se on aivan turhaa. Pitää vain muistaa laittaa vaatetta riittävästi ja oikein päälle sekä liikkua kunnolla, niin kyllä täällä tarkenee." Humaloja muistuttaa, että kovassa pakkasessa on sekä hyviä että huonoja puolia.
"Nythän täällä kaukalossa on kivasti tilaa ja kiekkoa voi rätkiä ihan vapaasti, kun ei tarvitse pelätä, että se osuu johonkin toiseen. Toisaalta kunnon peliä ei kahdestaan saa millään aikaiseksi."
Heinäpään kenttäalueella on illalla 24 astetta pakkasta.
Mika Kainulainen on nuorempana pelannut kiekkoa Muhoksen Jääklubissa. Hän ei pidä torstain pakkassäätä mitenkään pahana. "Muhoksella me menimme ulkojäälle joskus, vaikka miinuslukemat pyörivät 35 asteen seutuvilla. Ei meitä palellut silloin, eikä palele nytkään." Haukiputaan ammattikoulussa rakennusmieheksi opiskeleva Kainulainen sanoo käyvänsä jäällä melkein joka päivä.
"Oulun parhaat ulkojäät ovat täällä Heinäpäässä ja Lintulan kentällä. Tietenkin kovilla pakkasilla jää on joka paikassa enemmän tai vähemmän nihkeää."
Kainulainen sanoo pelailevansa säästä riippumatta "aina pari tuntia kerrallaan".