Jos lähimarketti ilmoittaisi jakavansa 20 euron seteleitä, ahneimmat jonottajat saapuisivat asemiin jo edellisiltana pitkienkin matkojen takaa. Käsirysyä ja suukopua ei voisi välttää. Hankalaa, hikistä ja hermoja repivää.
Paljon helpommin ilmaista rahaa voisi tienata vaihtamalla sähköyhtiötä. Muutaman kympin vuodessa saa säästöön jo yhdellä puhelinsoitolla. Satasia säästyy, jos malttaa hetken surffata netissä ja vertailla eri yhtiöitä.
Tavallinen kuluttaja-asiakas on voinut kilpailuttaa sähköyhtiöitä jo kohta kymmenen vuotta, mutta vähemmän kuin joka viides on niin tehnyt.
- Pari senttiä halvemman bensalitran perässä ajetaan kilometritolkulla ja kännykkäoperaattoreita vaihdetaan sumeilematta. Sähköyhtiöstä kyllä pidetään kiinni, VaasaEMG:n tiedotuspäällikkö Teemu Närvä harmittelee.
VaasaEMG on Vaasan yliopiston yhteydessä toimiva energiamarkkinoihin erikoistunut tutkimusyksikkö.
Syy kuluttajien lammasmaisuuteen ei löydy yksistään peiliin katsomalla. Meillä sähköyhtiöiden ei ole tarvinnut masinoida mittavia mainoskampanjoita asiakkaita houkutellakseen.
Moni yhtiö ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut kilpailusta ja uusien kuluttaja-asiakkaiden tavoittelusta.
- Kun kuluttajat ovat pääsääntöisesti laiskoja kilpailuttamaan sähköyhtiöitä, suurten kuluttajamäärien menetystä ei tarvitse pelätä. Yhtiön on helpompaa ja edullisempaa keskittyä pitämään suurin osa nykyisistä asiakkaista sen sijaan, että se käyttäisi aikaa ja rahaa uusien asiakkaiden tavoitteluun. Kun kyseessä on matalakatteinen tuote, uusia asiakkaita pitäisi saada huomattavia määriä, jotta markkinointipanostus kannattaisi, Närvä kertoo.
Kilpailijoita olisi, kilpailu puuttuu
Sähköyhtiöistä ja teoreettisista kilpailijoista Suomessa ei ole pulaa. Meillä on kymmeniä yhtiöitä, jotka sekä tuottavat että myyvät sähköä. Närvä laskee, että oman alueensa ulkopuolelle myyviä sähköyhtiöitä on vajaat 40.
- Englannissa on alle kymmenen yhtiötä ja siellä kilpailu toimii. Myös Norjassa kuluttajat vaihtavat yhtiötä hanakasti, Närvä kertoo.
Suomessa vain alle 20 prosenttia kuluttajista on vaihtanut sähköyhtiötä.
- Luku voisi helposti tuplaantua, mikäli sähköyhtiö ei voisi tarjota halvempaa hintaa pois lähdössä olevalle asiakkaalleen. Se on Suomessa sallittua. Moni kuluttaja on jäänyt vanhan yhtiönsä asiakkaaksi tarjouspyyntönsä jälkeen, Närvä huomauttaa.
Moni aktiivinen kuluttaja on myös pettynyt pahasti yhtiötä vaihdettuaan.
- Sähkön hinnalta ja sopimuksilta tulee vaatia ennustettavuutta. Kuluttaja tuntee itsensä höynäytetyksi, kun yhtiön vaihtamisen jälkeen uusi yhtiö ilmoittaakin hinnankorotuksista.
Kaikkien katkerimpia tunteita sähköyhtiöitä kohtaan pitäisi herätä vanhoissa uskollisissa asiakkaissa, jotka eivät ole koskaan vaihtaneet yhtiötä. He maksavat kiltisti listahintaa, joka on useimmiten on kaikkein kallein.
Karkeasti arvioiden listahintaa maksaa 70 prosenttia asiakkaista ja tarjoushintaa 30 prosenttia.
Kuluttaja orpona
Jotta sähkön kilpailutuksesta tulisi jokamiehen huvia lauantain lottoarvonnan tapaan, Närvä peräänkuuluttaa viranomaisia hätiin.
Hän kaipaa jatkuvaa kampanjointia kuluttajien tietoisuuden lisäämiseen.
- Kampanja pitäisi tietenkin toteuttaa oikein ja markkinoida näkyvästi. Pelkkä nettisivusto ei riitä, vaan helpot ohjeet voisi koota selkeään lehtiseen ja kampanjaa voisi vauhdittaa mittavalla markkinoinnilla, Närvä kaavailee.
Suomessa sähköasiakas on markkinoilla yksinään orpona, sillä käytännössä kuluttajan puolia ei pidä kukaan. Meillä ei esimerkiksi ole Englannin mallin tapaista markkinoiden vahtikoiraa.
Oman häkellyttävän lisänsä kuluttajan pään menoksi tuovat sähkömarkkinoiden kieli ja kummalliset syy- ja seuraussuhteet.
Kun kuluttaja juuri ja juuri oppi seuraamaan Norjan ja Ruotsin vesialtaiden nousuja ja laskuja, sähköyhtiöiden johtajat alkoivat puhua Pohjoismaisen sähköpörssin spot-hinnoista, päästökaupasta ja termiineistä.
Kuluttaja haluaisi vain tietää, miksi sähkö ei ole halpaa nyt, kun hinta pörssissä on laskenut.