Ensin hyvät uutiset. Venetsian perustusten historiallisia rakennuksia ja taideaarteita vuosisatoja uhannut vajoaminen on saatu lähes pysäytetyksi.
Sitten huonot. Pitkävartiset kumisaappaat ovat talvisaikaan entistä välttämättömämpiä, jos aikoo ihailla maailman kuuluisimman vetten varaan rakennetun kanavakaupungin nähtävyyksiä. Puiset jalankulkusillat, passarelli, ilmestyvät kaduille ensimmäisten tulvien myötä jo lokakuussa ja kahluukausi jatkuu huhtikuuhun asti.
Puupaalutusten varaan 118 pikkusaaren päälle rakennettu Venetsia vajosi viime vuosisadan aikana 10-15 senttimetriä alemmaksi mutaan.
Kun pohjavesien pumppaus kaupungin alta on lopetettu, vajoaminen on lähes kokonaan pysähtynyt.
Ilmastomuutosten aiheuttama merenpinnan kohoaminen nielee silti kaiken vaivalla saavutetun hyödyn.
Kaupunkia peittävät entistä tiheämmin toistuvat vuorovesitulvat, acqua alta.
Venetsia painuu joka vuosi 1,6-2,3 millimetriä alemmaksi suhteessa merenpintaan, laskee kaupungin merentutkimusinstituutin valtameritutkija, tohtori Roberto Frassetto. Se on kaksi kertaa enemmän kuin aiempi vajoaminen.
Alakerroksiin ei
jätetä tärkeää
Venetsian historia on aina ollut jatkuvaa rakennusteknistä kamppailua niitä vastaan; ensimmäiset kirjalliset maininnat tulvista ovat vuodelta 589.
Niiden kanssa on totuttu elämään: kukaan järkevä kaupunkilainen ei jätä kanavien varrella sijaitsevien talojen alakerroksiin mitään tärkeää.
Mutta tulvista on nyt tulossa suoranainen maanvaiva. Kaupungin sydän, Pyhän Markuksen tori, peittyi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tulvaveteen kymmenen kertaa vuodessa. 1980-luvulla vesi ylsi siellä polviin asti tai ylemmäs keskimäärin 40 kertaa vuodessa, nykyään jo yli 60 päivänä.
Tunnetun venetsialaistaiteilijan Canaletton maalaukset osoittavat, että vesi nousee nykyään 80 senttiä korkeammalle kuin 200 vuotta sitten.
Vuoden 1966 suurtulva
yhä muistissa
Tulvat hankaloittavat pahasti elämänmenoa autottomasssa kaupungissa. Posti, huonekalut, ihmiset ja elintarvikkeet kuljetetaan veneillä. Veden noustessa liikenne pysähtyy kun veneet eivät mahdu enää sivukanavien kaarisiltojen alta. Eikä acqua alta nouse enää hitaasti ja tasaisesti kuten ennen.
Acqua alta alkaa virallisesti kun vesi on 80 senttiä normaalia ylemmällä tasolla. Kun se nousee 110 senttiin, soivat varoitussireenit. Silloin jo kolmasosa katukäytävistä on veden peitossa. Parikymmentä senttiä lisää, ja kaksi kolmasosaa kaduista on joko kahluukunnossa tai niitä on mahdoton käyttää.
Venetsiassa odotetaan pelolla vuoden marraskuun 1966 painajaisen toistumista. Silloin vesi nousi 194 senttiä vuoroveden ja myrskyn seurauksena. Nousuvesi kestää yleensä kuusi tuntia, mutta tuolloin vesi pysyi korkealla 22 tuntia. Kaupunki oli paniiikissa, omaisuustuhot suuria.
Vuoden 1966 suurtulvan jälkeen monien talojen alimmat kerrokset on hylätty. Katukiveyksiä ja -reunuksia on korotettu tulvaesteiksi, sähkökeskuskaapit nostettu ylemmäksi. Kanavien varsien talojen perustuksia on korjattu ja vahvistettu vedenpitäviksi.
Väkiluku vähenee
koko ajan
Monille se ei ole riittänyt, vaan he ovat äänestäneet jaloillaan ja veneillään ja paenneet mantereen puolelle Mestreen. Venetsiassa asui kaupunkitasavallan suuruuden päivinä 1300-luvulla yli 200 000 ihmistä. Vielä 1960-luvun alussa asukkaita oli 170 000, nyt enää 60 000.
Silti tulvimisen syy on hyvin tiedossa. Venetsiaa Adrianmereltä suojaavaa laguunia on viime vuosikymmenten aikana rakennettu ja muutettu siten, ettei se enää suojaa kaupunkia yhtä tehokkaasti vuoroveden jyrkimmiltä vaihteluilta.
Laguunin laajat suo- ja rämealueet hidastivat ja pehmensivät ennen tehokkaasti jyrkkiä vuorovesivaihteluja. Nyt ne ovat kutistuneet vajaaseen neljännekseen vuosisadan takaisesta.
Laguuni on entistä enemmän avovesialue, joka päästää Adrianmeren myrskyt suoraan kohti kaupunkia ja antaa ulapalta puhaltaville aalloille tilaa kehittyä korkeiksi ja tuhoisiksi.
Kiistely parhaista tavoista torjua tulvia on jatkunut kiivaana vuosikymmeniä mutta juuri mitään ei ole tehty.
Valtameritutkija Frassetti ehdotti jo 1970-luvulla ratkaisuksi samanlaisia tulvaportteja, jotka suojelevat muun muassa Pietaria tai Lontoota nousuvedeltä.
Teräsportit
tulvia vastaan
Viime keväänä laguunin kolmelle suuaukolle on päätettiin vihdoinkin rakentaa yhteensä 80 teräsporttia, joista kukin painaa noin 300 tonnia.
Kun portteja ei tarvita, ne pysyvät merenpohjassa vedellä täytettyinä. Kun nousuvesi uhkaa kaupunkia, paineilma tyhjentää ne vedestä. Ne nousevat puolessa tunnissa 2,5 metriä merenpinnan keskikorkeuden yläpuolelle.
Noin kolme miljardia euroa maksavaa hanketta kutsutaan Mooseksen porteiksi. Ongelmana on, ettei porttien vaikutus ole yksiselitteisen myönteinen eikä missään tapauksessa riittävä - eikä kukaan osaa sanoa, miten Adrianmeren pinnan kohoaminen ja virtaukset kehittyvät lähivuosikymmeninä.
Jätevesien puhdistus
retuperällä
Porttien rakentaminen merkinnee, että ne muodostavat vesiteiden luonnollista kiertoa estävän tulpan. Ne uhkaavat muuttaa Venetsian kanavat löyhkääviksi likaojiksi, sillä tähän asti asukkaat ja liikeyritykset ovat tyhjentäneet jätteensä kylmästi suoraan kanaviin. Sen haistaa varsinkin kesällä.
Voimakas vuoksi ja luode ovat silti tehneet parhaansa ja huuhtoneet valtaosan jätteistä päivittäin Adrianmereen. Osin juuri tästä syystä Venetsian jätevesien kokonaisvaltainen keruu ja puhdistus on yhä retuperällä.
Eräiden tutkijoiden mielestä porteilla voidaan kuitenkin jopa lisätä virtauksia pitämällä eri suuaukkoja vuorotellen auki.
Silti ne eivät yksin riitä ratkaisuksi.
Kaiken kaikkiaan vitkuttelu ja empiminen Venetsiassa osoittavat, miten hidasta maailman mittakaavassakin ainutlaatuisen kulttuuriperinnön suojeleminen on, ja miten vaikeaa nykyäänkin on ennustaa edes lyhyen tähtäimen ympäristömuutoksia luotettavasti.
Tulvaportit valmistuvat aikaisintaan vuonna 2010 - jos poliittinen kiistely ei hidasta hanketta. Vaikka hankkeen kustannukset on periaatteessa hyväksytty, hallituksella on monta muutakin rahareikää ja ikuinen budjettikriisi.
Italiassa on ollut 58 hallitusta vuoden 1945 jälkeen, aina uusi keskimäärin kerran vuodessa, eikä seuraava välttämättä enää kannata porttihanketta.
Portit ostavat joka tapauksessa Venetsialle aikaa, jonka kuluessa tehdä muita ratkaisuja. Ilmaston lämpenemisen ennustetaan nostavan maailman merenpintoja puoli metriä tällä vuosisadalla. Se on Venetsialle aivan liikaa.