Jäänsahauskoneen puikoissa Simojoella Jussi Ramlin tuijottaa tiiviisti tulosuuntaan kuin kyntäisi vakoja keväiselle pellolle.
Vakoa syntyy, mutta nyt ei terä kaivaudu mullan alle vaan vajaan metrin paksuisen jään läpi sulaan veteen. Parinkymmenen sentin levyiset railot tekevät jäidenlähdöstä vähemmän riskialttiin näytelmän tulvaherkimmillä jokiosuuksilla.
Maanantaina aamupäivällä Ramlin sahaa jäälakeutta Simon keskustan kohdalla nelostien ja rautatiesillan välisessä suvannossa. Tälle saralle mahtuu kuusi railoa parinkymmenen metrin välein. Päivän urakkana on vielä kyntää kolot Nikkilänsuvantoon ja lähemmäs merta Suukosken alapuolelle. Tiistaina sahurit ovat jo Tornionjoella.
Jää selvästi paksumpaa kuin viime vuonna
Ramlin ja Lapin ympäristökeskuksen työnjohtaja Ossi Intke laskeskelevat, että tänä keväänä Simojoen jää on muutamia kymmeniä senttejä vahvempaa kuin edellisvuonna. Paksuimmillaan terä joutuu puremaan yhdeksänkymmensenttistä jäätä. Lapin jäät ovat nyt yleensä tavallisen paksuja mutta paikoin jopa keskimääräistä tukevammat.
"Ainakin on jäätä tarpeeksi, ei tarvitse pelätä sulaan vajoamista", Ramlin tuumaa.
Konepalvelu Ramlinin mies on ollut jääsahurina viitisen vuotta, ja puolenkymmentä kertaa panssarivaunua muistuttava kymmenen tonnin keijukainen on vajonnut jään läpi veteen. Raskaasta olemuksestaan huolimatta kone ei painu upoksiin, vaan jää ponttooniensa ansiosta kellumaan pinnalle. Se pääsee myös takaisin ylös omin nokinensa, kun keulapuolelle kairataan jäähän reikä, pudotetaan kapula vaijerin nokassa veteen ja hilataan paketti vinssin avulla taas tukevalle jäälle.
"Viimeksi taisi pettää jää 2006 Kittilän Kaukosessa, kun virta oli syönyt jään yhdeltä alueelta liian ohueksi koneelle. Mutta näppärästi se nousee ylös", Intke kertoo. Kone vaatii puolisen metriä tiukkaa jäätä alleen.
Pitkään sahauksissa mukana ollut Intke on vakuuttunut railojen tekemisen hyödyistä. "Niistä on huomattavaa näyttöä", hän todistaa. Samaa sanoo Lapin tulvantorjuntapäällikkö Kauko Haikola, vaikka suoranaisia vertailukohteita ei olekaan.
"Tällainen tuntuma meillä on. Sinä aikana, kun sahauksia on tehty, näissä kohteissa ei ole ollut merkittäviä tulvavahinkoja. Uskon, että ilman sahauksia vahinkoja olisi tullut. Maakunnassakin ihmiset näkevät hyödyt, koska ovat niin kovin kiinnostuneita sahauksen aloittamisesta", Haikola kertoo.
Sahauksia tehdään juuri niillä alueilla, joissa tulva tulva turmeli aiemmin pahiten rakennuksia ja muuta omaisuutta.
Jääsahurit ovat olleet kevättöissä viitisentoista vuotta. Viime vuosikymmenen alussa kokeiltiin aluksi traktorivetoista sahaa, mutta sitten ympäristöhallinto kehitteli sahauskoneen edesmenneen pienoissukellusvenefirma Subtrekin työstämän runkosysteemin ympärille.
Teloilla kulkevan, dieselmoottorilla käyvän koneen perässä on hydraulivarren avulla alas laskettava, nestemoottorilla pyöritettävä terä.
Vekotin maksoi aikanaan miljoona markkaa, ja sen käyttöajan sahauskustannukset ovat noin 35 000 euroa.