Kun Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell tapasi Venäjän johtajat keskiviikkona Kremlissä, osapuolet ilmaisivat halunsa lykätä taka-alalle taannoiset erimielisyydet Irakin sotaan ryhtymisestä ja sen oikeutuksesta.
Presidentti Vladimir Putinhan joutui ehkä hieman hallitsemattomasti "rauhanpuolustajien" jyrkkään rintamaan Yhdysvaltoja vastaan. Nyt olisi suhteiden varovaisen paikkaamisen aika, etenkin kun presidentti George W. Bush on tulossa parin viikon päästä Pietariin juhlimaan kaupungin syntymäpäiviä ja Putin haluaa huipputapaamiseen hyvän fiiliksen. Kuin tilauksesta Venäjän sekasortoinen duuma ratifioi juuri mannertenvälisiä hyökkäysaseita vähentävän ns. Moskovan-sopimuksen.
Maiden kahdenväliset suhteet eivät olleet kuitenkaan Powellin Moskovan-vierailun avainkysymys.
Amerikkalaiset haluavat ennen muuta - mielellään jo ensi viikolla - YK:n turvallisuusneuvostolta uuden Irak-päätöslauselman. Yhdysvaltain ja brittien päätösehdotus eteni neuvoston keskusteluihin torstaina. Tavoitteena on, että liittouma saa laillistettua miehityshallintonsa lähiajoiksi ja että Yhdysvallat saa Irakin vapautuvan öljykaupan tulot peukalonsa alle.
Powell ilmoittikin, että venäläiset eivät uhanneet kaataa päätöslauselmaesitystä vetolla turvaneuvostossa. Toisaalta Venäjä ei myöskään vielä suostunut Irakin pakotteiden pikaiseen purkamiseen.
Kukaan tuskin haluaakaan uutta repivää diplomaattista yhteenottoa. Vastaanhangoittelijat tietävät, että he joutuisivat kovaan amerikkalaiseen helteeseen.
Venäjälläkin on kuitenkin tarpeensa. Se haluaa Irakin maksavan takaisin Saddamin aikana kuittaamansa velat ja se haluaa, että venäläisfirmojen sodan takia peruuntuvat bisnekset Irakissa korvataan tarvittaessa vaikka YK:n kukkarosta. Viime kädessä venäläiset eivät halua jättää amerikkalaisia tanssimaan yksin Irakin öljylähteiden päälle. YK:n asetarkastajat ovat toissijainen kysymys.
Niinpä Powell viestitti heti Moskovan-neuvotteluiden jälkeen, että Venäjä voi periä saataviaan Irakin tulevalta hallinnolta, jota paraikaa kootaan amerikkalaisten manuaalisessa ohjauksessa. Se ei unohda velkoja. Samalla Powell huomautti sivumennen, ettei Yhdysvallat kaipaa Irakiin venäläisiä rauhan-turvaajia.
Se, mikä Moskovassa nousi myös esille, olivat tietenkin terroripommit, jotka tappoivat lyhyessä ajassa paljon amerikkalaisia Saudi-Arabiassa ja venäläisiä Tshetsheniassa. Powell näki Riadin iskuissa al-Qaidan "sormenjäljen", ja Putin sanoi verilöylyjen olevan "samaa käsialaa".
Yhdysvallat näkee kansalaistensa tappamisen tietenkin osoitukseksi siitä, että sotaa terrorismia vastaan pitää tehostaa. Venäjälle puolestaan on tärkeää kytkeä rikokset toisiinsa tavalla, joka ei ole pelkkää ilmavaa retoriikkaa.
Putinin kannalta on tietenkin noloa, että hänen puheensa Tshetshenian konfliktin laantumisesta onnistuneen kansanäänestyksen vauhdittamana osoittautuivat illuusioksi. Ja riippumatta siitä, millaisia taloudellisia ja muita yhteyksiä tshetsheenikapinallisilla on ollut kansainväliseen terrorismiin ja esimerkiksi al-Qaidaan, tshetsheenien vastarinnan päälähde on ja on ollut kotikutoinen, ei tuontitavaraa.
Yhdysvalloille Tshetshenia lienee tosiasiassa kutakuinkin yhdentekevä. Mutta se ymmärtää Putinin tarpeet, Venäjän-suhteiden suhteellisen merkityksen ja Nato-Venäjä -neuvoston merkityksen. Venäläisille luvattiin jo, että Saudia-Arabian ja Tshetshenian terroritekojen mahdolliset yhteydet yritetään selvittää, mikäli sellaisista saadaan vihiä.