Kahden vuo­si­kym­me­nen mys­tee­ri

Kaksi vuosikymmentä sitten, juuri kun helmikuu oli vaihtumassa maaliskuuksi 1986 Tukholman keskustassa kaikui kaksi laukausta, joista tuli käännekohta Ruotsin nykyhistoriassa. Yksi luodista tunkeutui tappavalla voimalla Ruotsin pääministerin Olof Palmen aorttaan.

Kohtalokkaat laukaukset ammuttiin Dekorima-värikaupan edustalla Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteyksessä Tukholman keskustassa. Olof Palme oli karismaattinen esiintyjä. Murhan päätutkija Hans Holmér esitteli lehdistötilaisuudessa Smith & Wesson 357 Magnum -revolveria, jollaisella Olof Palmea ammuttiin 28.2.1986.
Kohtalokkaat laukaukset ammuttiin Dekorima-värikaupan edustalla Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteyksessä Tukholman keskustassa.
Kohtalokkaat laukaukset ammuttiin Dekorima-värikaupan edustalla Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteyksessä Tukholman keskustassa.

Kaksi vuosikymmentä sitten, juuri kun helmikuu oli vaihtumassa maaliskuuksi 1986 Tukholman keskustassa kaikui kaksi laukausta, joista tuli käännekohta Ruotsin nykyhistoriassa. Yksi luodista tunkeutui tappavalla voimalla Ruotsin pääministerin Olof Palmen aorttaan.

Tänä päivänäkään emme varmuudella tiedä, kuka nuo kohtalokkaat laukaukset ampui.

Murhaa seuranneina päivinä sen kimpussa pyöri tuhansia poliiseja ja useita vuosia myöhemminkin vielä kymmeniä. Mutta Palme-ryhmää ei ole vieläkään hajotettu, vaan mysteerin kimpussa pyörii yhä kahdeksan poliisia. Ei tosin kokopäiväisesti.



Uusia vihjeitä
tulee yhä


Yleisövihjeitä on vuosien varrella tullut jättimäinen kasa. Niitä tippuu yhä, vaikka voisi kuvitella ihmisen muistin haalistuvan 20 vuoden takaisista tapahtumista. Yksi pitkään aikaan mielenkiintoisimmista vihjeitä on tullut poliisille vasta aivan hiljattain. Se koskee murha-asetta.

Juuri ase onkin avain murhan selviämiseen. Ilman sitä ei pystytä ketään liittämään murhaan, ei sen paremmin edesmennyttä kestoepäiltyä Christer Petterssonin kuin ketään muutakaan. Dna-jäljen käyttö rikostutkimuksissa on mennyt huimasti eteenpäin Palmen murhan päivistä, mutta sekin on hyödytön ilman murha-asetta.

Tukholman poliisin Palme-ryhmän tiloissa on hyllymetri toisensa jälkeen murhaan liittyviä mappeja. Erään murhatutkijan mukaan rikosoikeuden asiantuntijaltakin menisi kymmenen vuotta niiden lukemiseen. Sama poliisi lisää kuitenkin, että niistä papereista löytyy murhan ratkaisu.

Murhatutkijoilla alkaa kuitenkin olla kiire syyllisen löytämisessä. Ruotsin lain mukaan murha vanhenee 25 vuodessa. Tosin maan hallituksessa on vireillä lakihanke rikoslain muuttamiseksi. Useimmissa Euroopan maissa murha ei vanhene koskaan.



Christer Petterssonille
tuomio ja vapautus


Palmen murhasta on ollut pidätettynä yhteensä viisi miestä. Reilu viikko murhan jälkeen pidätettiin ruotsalainen 33-vuotias, joka pystyi myöhemmin esittämään aukottoman alibin. Hänen nimensä vuoti kuitenkin julkisuuteen, millä mies myöhemmin nettosi mittavat vahingonkorvaukset. Mies muutti Yhdysvaltoihin, missä hänen tapettiin joulukuussa 1994.

Toinen pidätetty oli tietenkin Christer Pettersson, jonka huume- ja viinahöyryinen elämä muuttui suureksi julkisuudeksi joulukuussa 1988, jolloin hänet noudettiin kuulusteltavaksi. Häntä oli toki kuulusteltu ensimmäisen kerran jo pari kuukautta murhan jälkeen, mutta kului vielä reilu kaksi vuotta ennen kuin tutkimisryhmällä oli riittävästi näyttöä hänen syyllisyydestään.

Murhan ratkaisu näytti selvältä, kun Lisbet Palme tunnisti Petterssonin ampujaksi. Christer Pettersson tuomittiinkin heinäkuussa 1989 elinkautiseen vankeuteen. Käräjäoikeuden tuomio ei ollut kuitenkaan yksimielinen, siitä valitettiin ja hovioikeudessa saman vuoden syksyllä tuomio kaatui. Korkein oikeus puolestaan päätti, ettei jutun käsittelyä jatketa.

Palmen perhe uskoo yhä tänä päivänä, että Sveavägenillä asetta piteli Christer Pettersson.

Petterssonille tuomittiin 300 000 kruunun vahingonkorvaukset. Pettersson kuoli syyskuussa 2004 kaaduttuaan ja lyötyään päänsä. Hän oli kuollessaan 57-vuotias.

Se jolle laitapuolen kulkija Pettersson on liian arvoton pääministerin murhaajaksi, on vuosien varrella saanut purtavakseen monenkirjavia salaliittoteorioita.

Heti murhan jälkeen murhan päätutkija Hans Holmér satsasi kovasti niin sanotun kurdijäljen seuraamiseen. Teorian mukaan kurdien äärivasemmistolainen PKK-järjestö tappoi Palmen, koska Ruotsin hallitus oli evännyt eräältä PKK:n johtajalta oleskeluluvan. Lisäksi PKK:n tiedettiin tappaneen Ruotsissa järjestöstä loikanneita kurdeja.

Holmér pani toimeen suurratsian kurdien yhdistysten tiloihin. Kolme miestä oli pidätettynä viikon ajan kuulusteluja varten, mutta mitään raskauttavaa ei lopulta tullut esille.

Muita tutkittuja syylliskandidaatteja ovat olleet muun muassa Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelu, CIA ja äärioikeistolaiset ruotsalaispoliisit.

Etelä-Afrikan salainen palvelu olisi yhden teorian mukaan tappanut Palmen, koska Palme oli aktiivinen Etelä-Afrikan rotusortojärjestelmän, apartheidin vastustaja. CIA:n motiivi olisi ollut vähän samansuuntainen: Palmen aktiivisuus kansainvälisissä ympyröissä alkaen Vietnamin sodan vastustamisesta.

Varsin suosittu on myös teoria äärioikeistolaisten ruotsalaispoliisien salaliitosta. Murhapaikan läheisyydessä oli tehty murhailtana useita havaintoja epämääräisesti käyttäytyneistä poliiseista senaikaisine radiopuhelimineen. Ruotsin poliisikunnassa tiedettiin olleen useita, jotka vihasivat Palmea.

Murhan selviämiseen johtavista tiedoista on yhä voimassa 50 miljoonan kruunun (4,5 miljoonan euron palkkio).

Ilmoita asiavirheestä