Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen nosti itsensä otsikoihin yhdistäessään eduskuntapuheessaan homojen ja lesbojen suhteet ihmisen ja koiran suhteisiin. Oli myrsky Oinoselle yllätys tai ei, parin päivän ja puhemiehen puhuttelun jälkeen kuopiolainen jo pyyteli anteeksi.
Pyynnöstä vain teki erikoisen se, ettei kansanedustaja kuitenkaan sanonut katuvansa sanojaan. Toimisikohan sama käytäntö myös öisissä nakkikioskikahinoissa: pyydetään anteeksi aiheutettua mielipahaa siltä toiselta, jota tuli jonossa lyödyksi nenään, mutta todetaan sen päälle, että mojautus sinänsä ei kaduta.
Vaikeuksia kannanmuodostuksessa on Oinosen tapauksessa ollut myös perussuomalaisten puheenjohtajalla Timo Soinilla. Hän ei ole halunnut puheenvuoroa tuomita eikä kiittää. Perusteluna on ollut, että "Pentti Oinonen vastaa omista puheistaan, minä vastaan puolueesta".
Eihän se noin mene. Puheenjohtajan jos kenen pitäisi osata sanoa, onko jokin puheenvuoro linjassa puolueen periaatteiden kanssa. Tätä vastausta ei nyt ole kuultu.
Eniten tapaus kertoo siitä, miten vaikea pienestä keskisuurten joukkoon pyrkivää populistista puoluetta on pitää koossa. Jotta kaikki näkemykset pysyisivät matkassa, pitää alkaa pyöristellä puheitaan.
Soini haluaa selvästi pitää kannattajinaan ne, jotka ajattelevat Oinosen tavoin, mutta varmistelee selustaansa pitämällä pimennossa oman kantansa. Sama taktiikka Soinilla ollut käytössä myös Tony Halmeen ja Jussi Halla-ahon tapauksissa.
Asennon ryhdikkyyskään ei kahdella tuolilla istuvaa aina pelasta. Lopputuloksena on usein rysähdys tuolien väliin.