Rahaministeriön budjettiesitys on kompromissi, jossa hallituksen kahden voimapuolueen päävaatimukset on otettu huomioon.
Valtion ensi vuoden talousarvion laadinta ehti perjantaina vaiheeseen, jossa valtiovarainministeriö julkisti budjettiehdotuksensa tarkkoine euromäärineen. Sen pohja-aineistoa ovat ministeriöiden hallinnonalojen budjettiehdotukset.
Vaikka valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mukaan ministeriöt eivät juuri ylittäneet kehyksiään, valtion kassan vartija joutui käyttämään myös punakynää. Rahaministeriö poisti ehdotuksesta kolme ensi vuonna aloitettavaksi tarkoitettua liikennehanketta. Näihin epäilemättä palataan, sillä perjantaisessa tiedotteessaan liikenneministeriö yksiselitteisesti vaati, että hankkeet käynnistetään liikennepoliittisen selonteon mukaisesti.
Nyt julkistetun ehdotuksen pohjalta käydään ministeriökohtainen neuvottelukierros, jonka jälkeen hallitus käsittelee esitystä budjettiriihessään elokuun lopulla. Neuvotteluja käydään vielä pitkin syksyä, ja talousarvio hyväksytään eduskunnassa joulukuussa.
Talousarvion isot ratkaisut on kuitenkin nyt lyöty kiinni. Budjetti on lievästi ylijäämäinen, mikä mahdollistaa valtionvelan lyhentämisen. Niin kuuluu ollakin. Velkaa pitää maksaa pois silloin kun ajat vielä ovat hyvät. Pienentyneestäkin velkamäärästä valtiolle kertyy ensi vuonna 2,4 miljardin euron menot.
Poliittisesti kuumimmat kysymykset eli tuloveron kevennykset sekä ruoan arvonlisäveron alentaminen toteutettiin tavalla, jota sekä kokoomus ja keskusta voivat kehua voitokseen: kokoomus saa tuloveron kevennykset tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin ja keskusta ruokaveron alennuksen klassisella sulle mulle -periaatteella. Muunlaiset ratkaisut olisivatkin olleet yllätys, sillä nyt tehtyjen päätösten nuotitus löytyy kirjattuna jo hallitusohjelmasta.
Ensi vuodelle tuleva tuloveron alennuksen määrä, 800 miljoonaa euroa, oli sen sijaan tilannekohtaisen poliittisen harkinnan tulos. Ratkaisun oikeellisuuden näkee vasta tuonnempana. Taantuman torjunta kotimaista kysyntää lisäämällä on vanhastaan oikeaoppista ohjausta, mutta summan suuruuteen ja ajankohtaan liittyy myös riskinsä: kiihdyttääkö veronalennus inflaatiota ja löikö hallitus ylipäätään valttinsa pöytään liian aikaisin? Jos Suomi ajautuisi selvään taantumaan vuosina 2009 ja 2010, veronalennusvaraa lienee noille vuosille käytössä korkeintaan enää muutamia satoja miljoonia euroja.
Suuri alennusrysäys ensi vuonna ei myöskään ole linjassa sen kanssa, että viime palkkakierroksella palkankorotukset karkasivat käsistä. Nyt nämä kansantalouden kannalta epäsuotuisat ratkaisut palkitaan vielä veronalennuksilla. Tässä kohdassa voi ymmärtää vihreiden esittämää tiukkaa arvostelua. Vihreiden vastarinta on jo niin näkyvää, että asiasta voi tulla enemmänkin riitaa. Oppositiolle hallituksen sisäinen eripura on tietysti mannaa.
Liikennehankkeiden ohella valtiovarainministeriötä vastaan tulee lähiviikkojen neuvotteluissa myös pienituloisimpien kansalaisten kohtelu. Katainen on jo sanonut, että ministeriössä tutkitaan, voidaanko tuon joukon asemaa helpottaa esimerkiksi työtulovähennyksen kautta. Oppositiosta tulevalta arvostelulta hallitus sai silti vedetyksi jo etukäteen mattoa alta nostamalla reippaasti pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja sekä sairauspäivärahoja.
Muitakin tarttumakohtia toki löytyy. Lapsilisän korotus kymmenen euroa kuukaudessa kolmannesta lapsesta alkaen ei osoita, että hallitus olisi huolissaan maan heikkenevästä huoltosuhteesta.