Kuka huomasikaan tänä aamuna sanomalehtensä päiväystä vilkaistessaan tai kalenteriaan lehteillessään, mitä tapahtuu täsmälleen kahden kuukauden kuluttua? Ehdokkaat ja ehdokkaiden tukiryhmät tietysti muistavat, että seuraavat eduskuntavaalit pidetään 18. maaliskuuta. Ennakkoäänestys alkaa jo 7.3.
Likikaan kaikki kansalaiset eivät ole asiaa panneet merkille. Ei ole paljon muistuteltu. Vaalien lähestyminen on otettu ennen kokemattoman rauhallisesti. Yhä nopeatempoisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa luotetaan myös nopeatehoisiin kampanjoihin.
Keskusta sentään starttaa vaalikampanjansa virallisesti huomenna ja ylihuomenna Tampereella. Kaksi muuta suurta, SDP ja kokoomus, pistävät isot pyörät pyörimään vasta helmikuussa.
Pari pienehköä puoluetta ja monet ehdokkuutensa varmistaneet ovat toki käynnistäneet tai käynnistelevät parhaillaan omia kiertueitaan. Osa suuristakin puolueista on silti vasta nyt täyttämässä viimeisiä ehdokaspaikkojaan. Ehdokashakemukset on jätettävä 6. helmikuuta. Ehdokasasettelu vahvistetaan 15.2., ja samalla ehdokkaat saavat numeronsa.
Ennen virallisen vaalikamppailun alkua pieni hermostumisen vire on saanut puoluepamput hereille, onneksi. Kannujen valanta tulevan hallituksen pohjasta on aivan paikallaan. Se on tärkein tai ainakin yksi tärkeimmistä vaaleissa ratkeavista asioista. Hallituksethan istuvat nykyään koko vaalikauden.
Hyvä, että istuvat. Politiikka on vakiintunut paljon ajoista, jolloin välikysymyksillä kaadettiin hallituksia tai ne lahosivat vauhdikkaasti sisältäpäin. Jokaisen ministerin on nautittava eduskunnan luottamusta koko eduskuntakauden ajan.
Tällä kertaa äänestäjät voivat heittäytyä hieman juhlallisiksikin. He voivat aistia historian siipien havinaa. Demokratiaa opettelevan maan, silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan, ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin 15.--16.3. 1907. Niinpä nyt pidetään aivan aidosti 100-vuotisjuhlavaalit. Ajankohta osuu hämmästyttävän hyvin yksiin vuosisata sitten aloitetun kansanvallan juhlatapahtuman kanssa.
Sadassa vuodessa äänestäminen on arkipäiväistynyt paljon. Silti jokainen vaalilippunsa uurnaan tiputtava voi edelleen tuntea pönkittävänsä maailman parasta yhteiskuntajärjestelmää. Kansanvallassa, demokratiassa, on toki kehittämistä. Mutta periaatteessa sitä parempaa hallitsemistapaa ei ole eikä tule.
Jos olemme tyytymättömiä valitsemiemme edustajien tekemisiin, heidän hyväksymäänsä pääministeriin ja hallitukseen, eduskunnan säätämiin lakeihin tai sen hyväksymään valtion talousarvioon, voimme kertoa näkemyksemme hyvinkin piikikkäästi. Erityinen lupa arvosteluun on äänioikeutta käyttäneillä.
Uurnilta pois jäävät eivät edes yritä vaikuttaa ylimmän valtioelimen kokoonpanoon. Eipä kansanvallassa heiltäkään arvostelun oikeutta pois oteta, eikä pidä ottaakaan. Aika usein onkin kuultu viiltäviä kommentteja poliitikkojen tekemisistä höystettynä huomautuksella "en ole koskaan äänestänyt enkä aio äänestääkään".
Niin vakuuttaville voi sanoa, että kannattaisi kokeilla. Sen jälkeen tuntee tehneensä ainakin yrityksen johonkin suuntaan. Enpä haluaisi antaa äänioikeuttani keidenkään muiden huostaan. Vaaleissa nukkuvat puolestaan jättävät harkintaoikeutensa uurnilla käyvien jaettavaksi.
***
Syiden ja seurausten kytkös voi hämmentää. Suomen kasvihuonepäästöt painuivat 2005 alle Kioton ilmastosopimuksen tason. Niin kävi, kun säät olivat leutoja ja vesivoimaa paljon. Suunta jatkuu koko Pohjolassa.