Vuonna 1620 perustettu Kokkola sijaitsee vedenjakajalla, kahden kielen risteyksessä. Sen pohjoispuolelle jäävät keskustalaisuuden kattamat suomenkieliset kunnat ja eteläpuolella avautuu RKP:n dominoima rantavyöhyke.
Kaupungin painotellessa näiden kahden välissä herää kysymys, miten voi Kokkolan kaksikielisyys. Ovatko kahdella kielellä varustetut katukyltit sen ainoa ilmentymä?
Reilu 18 prosenttia liki 36 000 kaupunkilaisesta puhuu äidinkielenään ruotsia. Osuus, joka on senioripainotteinen, vähenee hitaasti.
Vähemmistöryhmä on kuitenkin vahva, kulisseista kerrotaan. RKP:lla on valtuuston 51 paikasta 9, mutta suomenruotsalaisia on myös muissa puolueissa. Myös valtuuston puheenjohtajuus on RKP:n käsissä. Kokkolan kaksikielistä arkea tarkastelevat seuraavassa ruotsinkielinen demarivaikuttaja, suomenkielen keskellä kasvanut teinityttö ja molemmilla kotimaisilla opettava kyläkriitikko.
Stereotypioiden värittämin silmin tilannetta tarkastellut saa yllättyä: kokkolalainen suomenruotsalainen on eri porukkaa kuin Eirassa asuvat, Svenska teaternin kävijät. Klubitakissa tai tuulipuvussa viihtyvät Kokkolassa kaikki.
Minkäänlaista elintasokuilua ei 2000-luvun Kokkolassa voi kieliryhmien välillä enää nähdä.