Kotka, Jyväskylä, Seinäjoki. Siinä ääripäät kokoomuksen presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön toisen kierroksen vaalikiertueilla. Koko Pohjois-Suomi ja itäinen osa maata eli Savo ja Karjala loistavat poissaolollaan.
Kun Niinistö lopetti ensimmäisen kierroksen kampanjansa vaalijuhlaan Oulussa, hän lupasi yleisölle palaavansa kaupunkiin seuraavalla viikolla. Kampanjatoimistosta ei oltu nähtävästi noita lupauksia kuuntelemassa; uusi kiertue kulkee aivan muualla.
Myös vasemmiston ehdokas Tarja Halonen kiertää maata toisella kierroksella varsin niukasti, mutta hän sentään päättää kampanjansa pohjoiseen eli Ouluun. Maanantaina Halonen liikkui Seinäjoella ja Vaasassa, samalla suunnalla kuin Niinistö aiemmin. Keskustan kannattajat Etelä-Pohjanmaalla näyttävätkin olevan jostain syystä ainoa kohdeyleisö maakunnissa, joka on saanut molemmat ehdokkaat liikkeelle.
Toisella kierroksella aika on kortilla, ja tv-esiintymiset pitävät ehdokkaita väkisinkin pääkaupunkiseudulla. Se on ymmärrettävää. Silti näyttäytyminen äänestäjille eri puolilla maata on lopultakin kaikkein eniten kiinni tahdosta. Pohjois- tai Itä-Suomen keskuksiin lentää Helsingistä samassa ajassa kuin ajaa autolla Lahteen.
On totta, että vaalit ratkaistaan enemmän tv:ssä kuin ostoskeskuksissa kannattajia kättelemällä. Silti ehdokkaiden kiertämisellä on tärkeä symboliarvo. Jos koko Pohjois- ja Itä-Suomi unohdetaan, ei kampanjan suunnittelussa ole oltu hereillä. Näiden alueiden äänestäjät kyselevät hieman hämmentyneinä, mikä heidän arvonsa oikein onkaan ehdokkaiden silmissä.