Erikoisluokkien säilyminen Oulussa on erinomainen asia.
Vielä parempi, että lakkauttaminen vedettiin budjettiesityksestä suuren poliittisen yksimielisyyden vallitessa.
Erikoisluokista sikiää monenlaista hyvää ja kaunista, josta kaupunki voi olla ylpeä.
Erikoisluokat eivät kuitenkaan ole kouluissaan yksin.
Niissä on myös ”tavallisia” luokkia.
Parhaimmillaan erikoisluokka rikastuttaa koko koulua. Mutta on toisenlaisiakin kokemuksia.
Tällaisia esimerkiksi:
”Tavallisen” ala-asteen luokan oppilas kokee, että hänet on säälistä otettu mukaan koulun joulujuhlaan, jossa valtaosa esiintyjistä on erikoisluokilta. Pieni oppilas ymmärtää hyvin pian olevansa vain pakollinen täyte esiintymislavan reunalla.
Yläasteella retket ja monenlaiset yhteishenkeä rakentavat tapahtumat ovat erikoisluokilla itsestäänselvyys. Muilla luokilla niitä ei pahemmin ole. Edes luokkaretkeä ei välttämättä järjestetä. Oppilas kokee, että vain erikoisluokat ovat tärkeitä ja vain niihin satsataan.
Luokassaan koulukiusattua ”tavallista” lasta ei voi siirtää toiseen luokkaan. Syyksi kerrotaan kielivalinta, jota ei muilla ”tavallisilla” luokilla ole ja erikoisluokkaanhan ”tavallista” lasta ei voi sijoittaa.
Erikoisluokkien oppilaat jatkavat usein erikoispainotteisissa lukioissa, joiden oppilaista siis valtaosalla on taustallaan jo vuosikausia ”erikoisuutta”. Jälleen on edessä kahtiajako. Pahimmillaan ”tavallinen” oppilas törmää asenneilmastoon, jonka takia lopulta vaihtaa koulua.
Erikoisluokkien tarkoitus tuskin on tavallisten luokkien latistaminen. Yleisluokalla olemisen ei pitäisi panna ketään vanhempaa tai lasta miettimään, että tämä sen johdosta on jotenkin huono.
Tietenkin rehtorit ja opettajat voivat ja heidän pitääkin olla ylpeitä taitavista erikoisluokista.
Samanlaisella ymmärryksellä, arvonannolla ja vaivannäöllä olisi kuitenkin kohdeltava kaikkia muitakin oppilaita.
Kaksi vuotta sitten peruskoulun täyttäessä 40 vuotta Opetusalan ammattijärjestö teki kyselyn opettajille. Erikoisluokista mielipiteet jakautuivat selvästi.
Toisten mielestä erikoisluokat synnyttävät eriarvoisuutta. Osa opettajista jopa pelkää, että ne johtavat tasa-arvoisen peruskoulutuksen murenemiseen.
Toiset taas pitivät erittäin hyvänä asiana, että koulut voivat erikoistua.
Tasa-arvoisuutta ja tasapäistämistä ei pidä sekoittaa keskenään. Jos erikoisluokat tarjoavat lahjakkaille nuorille vanhempien tuloihin katsomatta mahdollisuuden kehittää lahjojaan, niin hieno juttu. Toivottavasti näin on myös käytännössä.
Tutkija Piia Seppänen selvitti turkulaisten seitsemäsluokkalaisten perhetaustoja ja sijoittumista erikoisopetukseen.
Vuonna 2010 heistä neljä kymmenestä aloitti jollakin painotetun opetuksen luokalla. Selkein yhteinen tekijä luokille päätyneillä oli äidin korkeakoulutus ja tavallista korkeampi asema työelämässä. Myös varakkaiden isien lapset päätyivät erikoisluokille muita useammin.
Kun Turussa tämän vuosikymmenen alussa peräti 37 prosenttia yläkoulun aloittaneista oppilaista meni erikoisluokalle, oli heitä Vantaalla 11, Espoossa 23 ja Tampereella 21 prosenttia. Oulun tuore luku on 10 prosenttia.
Erikoisluokkia alkoi syntyä 1990-luvun lopussa, kun lakimuutos lisäsi kouluvalinnan mahdollisuuksia. Kasvukeskuksien koulut alkoivat markkinoida tarjontaansa esittein ja tutustumisilloin.
Nykyään jo ekaluokkalaisille on tarjolla kielipainotteista opetusta, musiikki- ja liikuntaluokkia.
Keskustelupalstoilla ryhdyttiin käymään loputonta keskustelua hyvistä ja huonoista kouluista.
Toisaalta hiljattain uutisoitiin, että eniten vanhempien mieleen olisikin ”ihan hyvä” tavallinen koulu.
Kolumni