Päähenkilöt Sisko Istanmäen rakastetusta romaanista Liian paksu perhoseksi taitavat olla koko kansalle yhtä tuttuja kuin missit, teeveejulkkikset ja oma kotiväki.
Tässä tapauksessa myös unohtumaton televisioelokuva raivasi kansan sydämessä tilaa "kaikella lailla vankalle naiselle", Kaisulle, ja tämän uljaalle selviytymistarinalle peräkylän sekatavarakauppiaan vaimona.
Ennen tämän kaikkien anorektikkojen kauhun ilmaantumista kauppiaan huusholliin perheessä oli ollut vain alistajia ja alistettuja. Elämä oli ollut siis tasapainossa, mutta sitten tuli tämä iso ihminen, joka sotki koko pelin.
Aihe on sen verran kotoinen ja läheinen ns. tavallisille pulliaisille, ettei mikään ihme, että juuri tämän romaanin dramatisointiin on tartuttu vähän joka puolella minkä lisäksi sitä on riennetty innokkaasti joka puolella katsomaankin.
Silloin kun itse tarina on koskettava ja ennen kaikkea tuttu, katsojat ovat valmiita hyväksymään aika paljon sellaista, joka ei itseään tarinaa edes edistä, koska tutut asiat etenevät omalla painollaan ja suuri osa yleisöstä tietää, mitä tapahtuu.
Hyvä näin, sillä Neliapila-ryhmä, joka on aiemmin Istanmäkeä esittäessään onnistunut ihan kunniallisesti, ei ole ihan omimmillaan tämänkertaisen mojovan aiheen parissa.
Yleensä Neliapila onnistuu parhaiten, kun sen harrastajanäyttelijät saavat olla mahdollisimman luontevasti lähellä omaa itseään. Siksi yhä ohjelmistossa oleva Viimeiset mitalit, jossa henkilöt ovat sopivan lähellä esiintyjien omaa ikää, kotiutuu tähän ryhmään.
"Perhosessa" varsinkin keskeinen perhe eri-ikäisine, -kokoisine ja -luonteisine ihmisineen on varsin yksi-ilmeinen ja puiseva. Tosin Tuula Matilaisessa Kaisun roolissa on lämpöä ja läsnäoloa, joka ei kuitenkaan saa vastakaikua muilta. Kaisuun rakastunut kyläkauppias Erni, heiveröiseksi pikkumieheksi kuvattu, ei antaudu yksivakaisen Pekka Parpalan hahmolle, ja ahneet Ernin äiti (Eila Kotasaari) ja sisar (TuulaRaappana) karrikoituvat latteiksi pilakuviksi.
Uusi esiintymispaikka Maikkulan kartanon kanalan edustalla on visuaalisesti hyvä. Lavastuksessa ja tarpeistossa on saavutettu suhteellisen vähin keinoin aito ilmapiiri juostaessa kahden kaupan väliä - ja kolmas saa korvapuustinsa, kun yleisö pääsee väliajalla sujuvasti pullakahville.
Luonto pystyy kuitenkin Maikkulassa aiheuttamaan yllättäviä ylimääräisiä ongelmia, mistä ensi-illassa saatiin makua: kun joelta alkoi tuulla, suurten koivujen humina ja lehtien suhina peitti alleen ihmisten puheet. Mutta yleisö ei ollut moksiskaan vaan huuteli interaktiivisesti, että ei kuulu ja kovempaa.