Heikki Porkola (toim.): Tissityttö, 68 sivua. Kemin sarjakuvakeskus.
Kemin pohjoismainen sarjakuvakilpailu oli tänä vuonna Ruotsin ja Suomen välistä kädenvääntöä: yli 280 kilpailijasta oli muista pohjoismaista vain pari prosenttia. Sen sijaan naisenergia säilytti otteensa; naisia osallistujista oli reilu kolmannes.
Kilpailun sadosta toimitettu albumi Tissityttö osoittaa, kuinka korkea kärjen taso on: kunniamaininnalle jäi töitä, joiden olisi luullut sijoittuvan ensi kättelyssä ilman muuta palkintosijoille.
Suuntaus, että sarjakuvanovellit ovat kilpailun vahvinta antia, jatkuu yhä. Töiden luonteenkuvaus vakuuttaa, tekijöillä on psykologista ja kerronnallista silmää, joskus osin tekniikan kustannuksella.
Toisaalta strippien parhaimmisto pätee myös. Strippimuodon jatkuvuus, usein toistuvasti samoilla henkilöillä operointi vaatii pitkäjänteisyyttä. Tuo on jo raskas satsaus sinänsä, mutta maneerien välttäminen lisää paineita.
Se, että novellit nousevat strippien rinnalla näyttävämmin esille, on hieman sama asia kuin vertaisi 100 metrin ja 10 000 metrin juoksukilpailua keskenään. Lähdetään eri kalkkiviivoilta: novelli on kuin kertarepäisy, toinen enemmän puurtamista.
Ruotsalaiset naistaiteilijat veivät novellipotin. Niiden pääpaino on ihmisissä, heidän suhteissaan ja mielenmaailmassaan: yksinäisyys nousee sekin toistuvasti tärkeäksi teemaksi.
Novelleissa ei kuki niinkään musta huumori pääpalkinnon saanutta Anneli FurmarkinPolttaa sillat takanaan -työtä lukuunottamatta. Siinäkin yksittäistapauksen sisältämä viistous välittyy paljossa pinnan alta.
Li Österbergin ja Patrick RochlinginPieniä murusia on sekä piirrostyöltään että tarinankuljetukseltaan äärimmäisen huolellinen ja hallittu kokonaisuus. Kahden nuoren naisen välistä suhdetta ja ymmärrystä kuvataan hillitysti ja hienovaraisesti. Salaamisen ja kätkemisen juonteet lomittuvat pienen paikkakunnan miljööseen ja uskonnollispohjaiseen tematiikkaan.
Mikaela Elfin sisäisenä monologina kulkeva Stefan on toteutettu vaativalla raapetekniikalla. Elf hallitsee varsin suvereenisti paitsi sen, myös tummavireisen tarinankuljetuksen.
Kunniamaininnalle jääneet kotimaiset Ville RannanNaiskuvia ja Terhi Ekebomin nimikkonovelli Tissityttö sisältävät molemmat melko lailla tragikomiikkaa.
Rannan työssä viehättää oululaista lukijaa lisäksi tutunomaisessa ympäristössä liikkuminen, vaikka tarina on itsessään yleispätevä.
Marjo Ylipahkolan proosarunoon pohjaava Tissityttö nojaa hahmotukseltaan tietoisesti staattisuuteen, joka itse asiassa auttaa mainiosti runon sisällön avautumisessa.
Strippikilpailussa Aino Havukaisen ja Sami ToivosenHimaset kulkee sujuvasti monien muittenkin kotimaisten taiteilijoiden suosimassa perhemiljöössä. Huumori syntyy luontevasti arjen sattumuksista, sympaattisuus leimaa paitsi keskeisiä hahmoja, myös strippien yleishenkeä. Kahden rivin muoto antaa ilmaa "pienille lempeille tarinoille".
Norjalaisten Tor Aerligin ja Grete KrokstadinBoss tuntuu paikoin raskaalta runsaan tekstinsä alla. Toteutus on silti kaunis, kuten tuomaristo toteaakin, eikä huumorin omaperäisyyttä sovi väheksyä.
Piirrostyöllään viehättää myös kolmanneksi strippikisassa tullut Tanskan Anders Bronserudin mykkäsarjan keinoja käyttävä Sinun on valtakunta, jos kohta graafinen taituruus livahtaa silloin tällöin briljeerauksen puolelle.