Sammuttakaa stadionin valot, täällä ei ole enää mitään nähtävää. Metallican sunnuntaisen konsertin jälkeen tulevien rockmammuttien on vaikea panna paremmaksi.
Hevijättiläinen on löytänyt jälleen soittamisen ilonsa - tai pikemminkin raivonsa - ja bändi tykitti Olympiastadionilla kaksi ja puoli tuntia täyteläistä ja tanakkaa tavaraa. Ilo oli molemminpuolinen, sillä keikka kävi esimerkistä bändin ja fanien täydellisestä yhteisymmärryksestä.
Kentän nyrkkimeri oli vaikuttava.
Metallica on palannut takaisin aikaan, jota fanit rakastavat eniten. Bändi on jättänyt 1990-luvun lopun Load ja ReLoad -rockin taaksensa ja koostanut ohjelmistonsa uran alun murinasta. Kaksi kolmasosaa 18 kappaleen setistä oli 1980-luvun lapsia. Kill ´Em All, Ride The Lightning ja mestariteos Master of Puppets olivat kaikki edustettuina kolmella kappaleella.
Varsinkin vuoden 1986 Master of Puppetsilta soitettu nimikkokappale eteni kuin puskutraktori.
Basisti Rob Trujillo on bändiltä täsmähankinta ja laulaja James Hetfieldin ääni edelleen alan komeimpia. Hetfieldin ja rumpali Lars Ulrichin suhteen setvimiseen tarvittiin psykiatri 40 000 dollarin viikkorahalla, mutta satsaus on kannattanut.
Metallica jatkaa ja on ainakin livenä hurjassa kunnossa.
Vuosi 1991 oli Metallican uran vedenjakaja. Mustan albumin jälkeen bändi kasvoi jättiläiseksi, joka johti albumien laimistumiseen. Vuoden 2003 St. Anger oli paluu 80-luvun suuntaan, mutta Sick of the Studio ´07 -kiertueella tuorein levy on jätetty syrjään.
Sanovat thrash-puristit mitä tahansa, niin kyllä Metallica-levyn avauskaksikko Enter Sandman ja Sad But True vei hekumaa vielä eteenpäin. Enter Sandmanin aikaan 45 000 hengen katsomo veti itsensä hengästymiseen saakka.
Moni luuli keikan loppuneen Enter Sandmanin jälkeen, kun kitaristi Kirk Hammett ja Trujillo heittelivät tyhjällä lavalla plektrojaan eturiville. Stadionin katsomoaukkoihin tulikin yhtäkkiä tungosta, kun Metallica sahasi vielä Am I Evilin? ja Seek & Destroyn.
Sunnuntai-ilta olisi ollut hyvä opetus suurimmalle osalle hittiputkeaan veivaavista konkaribändeistä. Näyttää siltä, että Metallica on pystynyt välttämään jukeboksisuon.
Toki stadionilla oli varsinkin istumakatsomon puolella ilmassa pientä odotusta. 1990-luvun levyt toivat Metallicalle laumoittain uusia faneja, joiden korville aikaisempi meteli on vaikeampaa.
Jättikonsertin pääosassa oli musiikki. Täysmusta lava oli pelkistetty. Encoren aikana laukaistut pommit ja raketit palvelivat tyylikkäästi Enter Sandmania ja Onea.