Maailmankirjat ovat pahasti sekaisin. Varovaisesti arvioiden löytyy ainakin kahdeksan erittäin huolestuttavaa maailmanlaajuista trendiä. Yksikin näistä sekasortoa ja tuhoa kohden vievistä kehitysurista riittää joidenkin satojen vuosien aikana vaarantamaan elämän maapallolla. Toimeen olisi tartuttava nyt.
Väestö kasvaa edelleen erittäin nopeasti. Kiinan yhden lapsen politiikka on maailman pelastamisen näkökulmasta yksi toiveikkaimmista operaatioista. Mutta se ei riitä. Köyhyys ja suuri syntyvyys kulkevat käsi kädessä. Köyhyys maailman mitassa on pienen toiveikkaan jakson jälkeen jälleen kasvussa ja - jos vanhat merkit pitävät paikkansa - samalla kiihtyy väestönkasvu. Ei hyvältä näytä.
Toinen maapallon tulevaisuutta synkentävä trendi on ilmastonmuutos. Hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990 vuoteen 2006 noin kolmen prosentin vuosivauhtia. Tavoitteena on saada muutoksen etumerkki vaihtumaan. Loppuvuodesta pidettävä Kööpenhaminan ilmastokokous on maailmanhistorian tärkein kokoontuminen. Ihan viime päivien uutiset eivät saa aikaan riemunkiljahduksia: suuret teollisuusmaat ottavat etäisyyttä kunnianhimoisiin ilmastomuutostavoitteisiin.
Energian hinta on ollut jo tovin voimakkaista vaihteluista huolimatta nousussa. Tämä ilmiö on huolestuttava. Emme tiedä, miten talouskasvun käy jatkossa. Teollistumiseen ja taloudellisen kasvuun on liittynyt viimeisen 200 vuoden ajan yksi keskeinen piirre: energia on halventunut. Nyt on käännepiste saavutettu ja kuljetaan toiseen suuntaan. Ehkä 50-100 vuoden päässä on mahdollista palata halventuvan energian uralle, mutta sekin on epävarmaa.
Neljänneksi: maailman ruokatuotanto tulee kokemaan lähivuosina hintakriisejä kiihtyvään tahtiin ja ruuan hinta tulee nousemaan.
Viides globaali pulma on kasvava pula puhtaasta vedestä. Tilanne on jo nyt erittäin vaikea ja tulee tulevina vuosikymmeninä olennaisesti vaikeutumaan. Sotien syynä on viime vuosikymmeninä ollut taistelu raaka-aineista ja öljystä. Jatkossa soditaan yhä useammin puhtaan veden vuoksi.
Lajien monimuotoisuus vähenee ihmisen toiminnan tuloksena. Lajien kuolemiset sinänsä ovat normaali ilmiö, mutta ihmisen toiminnan tuloksena ne kiihtyvät. Näkymä on erittäin huolestuttava. Ravintoketju on erittäin herkkä kokonaisuus, jonka järkyttäminen synnyttää katastrofeja.
Seitsemäs maailmansynti on talousjärjestelmän haavoittuvuus ja ennakoimattomuus. Onhan perin ihmeellistä, ettei tätä kansainvälistä talouslamaa pystynyt käytännöllisesti katsoen kukaan ennustamaan. Globaalista talousjärjestelmästä on tullut arvaamaton. Taloudellisten muutosten vaikutuskanavat ovat piilossa, eikä niitä pystytä ohjaamaan.
Maailman finanssikriisin arkkitehtuuria on ohjannut käsitys, että järjestelmä ohjaa itse itseään terveesti. Nyt tiedetään, että tämä on ollut väärä oletus.
Kahdeksas maailmaa tuhoava trendi on ylikansallisen päätöksenteon heikkeneminen. YK on erittäin heikko, se ei kykene ohjaamaan maailmanlaajuisesti kehitystä. G8 ja G20 ovat uusia luomuksia, joilla on merkitystä, mutta toisaalta ne heikentävät YK:n roolia ja merkitystä, josta voisi tulla jonkinlainen "maailman hallitus".
Samaan aikaan nationalistiset piirteet vahvistuvat, kun päinvastainen kehitys olisi ainoa järkevä. Suomessakin juuri käydyissä EU:n parlamenttivaaleissa suurimmat äänipotit kertyivät ehdokkaille, jotka ovat menossa EU:hun puolustamaan suomalaisia kansallisia tavoitteita.
Maailman tulevaisuutta synkentävät ongelmat ovat yhä kansainvälisempiä, mutta päätöksenteko sirpaloituu.
Keskeisin maailman kehitystä ohjannut trendi on joitakin vuosikymmeniä ollut globalisaatio, maailmankaupan vapautuminen. Se on ollut kehityksen moottori. Maailmassa on aiemminkin nähty hyvin voimakas maailmankaupan vapautumisen vaihe. Ennen ensimmäistä maailmansotaa maailma oli hyvin globaali.
Todennäköistä on, että edessä olevien ongelmien luonnollisena seurauksena maailmankaupan kasvu hiipuu. Juuri kun olimme oppineet liittämään kaikkeen kehitykseen termin globalisaatio, se onkin taakse jäänyttä elämää.
Kaikkein murheellisinta nykytilanteessa on, ettei ole näköpiirissä tarpeeksi vahvaa ylikansallista päätöksentekojärjestelmää, jolla saisi otteen maailman kehityksestä. Tässäkin suhteessa Kööpenhaminan ilmastokokous on toiveita herättävä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on mahdollista, että astutaan askel eteenpäin. Vanavedessä olisi mahdollista, että muutkin ongelmat saattaisivat saada maailmanlaajuisia ratkaisuja.
Yksi suurimmista rintamalinjoista syntyy oppien ja aatteiden välille. Maailmaa ovat hallinneet vapaan markkinatalouden opit. Lähes uskontunnustuksen asemaan noussut oppi markkinoiden vapaudesta joutuu väistymään. Sekä ilmastonmuutos että talouskriisi todistavat karusti tämän opin haaksirikosta. Vaihtoehto ei ole sosialismi, vaan säätely, kontrolli ja suunniteltu yhteinen tekeminen, jossa markkinavoimilla on rengin - ei isännän - asema.
Lohdutonta? Ehkä, mutta turha peiliä syyttää, jos naama on vino.