Oulun kirjailijaseura ry myöntää kuukauden päästä, 25. lokakuuta ensimmäistä kertaa Botnia-palkinnon.
Se annetaan teokselle, jonka tekijä työskentelee Pohjois-Pohjanmaalla tai on sieltä kotoisin.
Vuonna 2017 palkintosumma on 10 000 euroa. Sen lahjoittavat Oulun kaupunki ja Osuuskauppa Arina.
Kilpailuehdot täytti yli 60 teosta, joista seitsenhenkinen raati valitsi ehdolle kahdeksan.
Raadin jäsen, Kalevan toimittaja Pia Kaitasuo, luonnehtii ehdokkaita ohessa.
Essi Kummu: Hyvästi pojat. Tammi.
Kemissä syntynyt, Oulussa asuva ja työskentelevä Essi Kummu tuo neljännessä aikuisille suunnatussa romaanissaan keskiöön naisen seksuaalisuuden. Tässä kuvauksessaan Kummu on rehellinen, muttei karkean ronski. Autofiktiivisen teoksen kirjailijapäähenkilö on rakastunut naimisissa olevaan naiseen. Se ei kuitenkaan ole kerronnan ydin, vaan ne miehet, jotka olivat merkityksellisiä matkalla tämän uuden rakkauden löytymiseen.
Rakkaus on kasvamista, mutta myös kasvattamista: Kummun päähenkilö on kahden nuoren vanhempi ja tässä kerronnassa on mukana valtavasti lämpöä, huumoria ja aitoa elämän makua.
Kummu on kirjoittanut novelleja, romaaneja lapsille ja aikuisille sekä käsikirjoituksia.
Hän ollut aiemmin ehdokkaana vuoden 2010 Tiiliskivi-palkinnon saajaksi romaanista Karhun kuolema ja vuoden 2012 Finlandia Junior -palkinnosta lastenkirjalla Puhelias Elias.
Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät. WSOY.
Kärsämäellä syntyneen, Tukholmassa asuvan Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät -romaanin kevät on konkretiaa mutta myös klassisena vertauskuvana ihmisten tunne-elämässä.
Kevät ei ole entisensä – katsotaan sitä kummallakin tapaa nähtynä tahansa. Meteorologia ja ilmastontutkimus nostavat esiin uhkaavan tulevaisuudenkuvan, teknistyvä kulttuuri taas tekee ihmissuhteistakin konemaista, kalsean pinnan omaavaa.
Teoksen henkilögalleria nostaa esiin rikkauden ja köyhyyden, niin aineellisen kuin henkisen. Teknisesti Laitila Kälvemark on toiminut taitavasti: seitsemän episodia ja niiden seitsemän päähenkilöä punoutuvat tiheäksi, kiinnostavaksi verkoksi.
Laitila Kälvemarkin esikoisteos, novellikokoelma Kadonnut ranta, ilmestyi vuonna 2012 WSOY:n kustantamana. Se oli yksi kahdeksasta vuoden 2013 Runeberg-palkintoehdokkaasta. Kokoelma palkittiin vuoden 2013 Kaisa Vilhuinen -kirjallisuuspalkinnolla.
Romaani Karkulahti, ilmestyi vuonna 2015 WSOY:n kustantamana. Teos oli vuoden 2015 Toisinkoinen- ja Tiiliskivipalkintojen ehdokkaana. Se oli myös yksi Suomen viidestä ehdokkaasta Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2016.
Miki Liukkonen: O. WSOY.
Helsinkiläistynyt, Oulussa syntynyt ja ensimmäiset teoksensa luonut Miki Liukkonen on uudella romaanillaan O lähtenyt murtamaan suomalaisen romaanin muotoja. Liukkosen kieli, sen kuvat ja rakenne on kerännyt yhtä lailla kehuja kuin herättänyt kysymyksiä. Kommentointi kielii siitä, että O ei jätä koskettamatta lukijaansa, onpa tämän reaktio epäävä tai puoltava. Jo teoksen nimen pohdintaa – onko kyse kirjaimesta vai kehästä tai vaikkapa lukijan hämmästyksestä aukinaisesta suusta, kuten eräs kriitikko ehdotti – on ollut kiinnostavaa seurata.
Yhtä kaikki, teoksen on todettu olevan tärkeä merkkipyykki kotimaisessa kirjallisuudessa.
Liukkonen on julkaissut kolme runokokoelmaa ja kaksi romaania, joiden lisäksi hän on tehnyt muun muassa näytelmätekstejä.
Voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun vuonna 2009. Oulun kirjailijaseura ja Oulun läänin taidetoimikunta myönsivät hänelle vuonna 2012 Nuori Pakkala -palkinnon. Liukkosen esikoisromaani Lapset auringon alla oli vuonna 2013 Runeberg-ehdokkaana.
Minna Rytisalo: Lempi. Gummerus.
Kuusamossa lukion äidinkielen opettajana toimiva Minna Rytisalo on syntyisin Sodankylästä. Esikoisromaani Lempi ilmestyi syksyllä 2016 nousten nopeasti sekä kriitikoiden että lukijoiden suosikiksi. Lapin sodan vuosiin sijoittuvan tarinan päähenkilö ei itse kerro kohtaloaan, vaan tapahtumat käydään kolmen häneen liittyvän henkilön kautta, omakohtaisesti kussakin tapauksessa nähtyinä. Tämä on onnistunut ratkaisu, omiaan luomaan jännitettä lukijan suhteeseen tekstiin. Rytisalon kerronta kohottaa lukijan kuin kulkemaan jalat maasta irrallaan, täysin tekstin vietävänä.
On saanut esikoisromaanistaan kirjakauppa- ja kirjasto-ammattilaisten Kiitos kirjasta -mitalin. Lempi oli ehdokkaana myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, Runeberg-palkinnon ja Lapin kirjastojen uuden Lappi-palkinnon saajaksi. Kirjallisuusbloggaajien, Blogistanian Finlandia-palkinto vuodelta 2016 annettiin niin ikään Minna Rytisalon Lempille.
Rytisalo on Kalevan kolumnisti.
Kauko Röyhkä: Lapinpoika. Like.
Rockmuusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä (Jukka-Pekka Välimaa) kasvoi poikasesta nuoreksi mieheksi Oulussa. Pohjoinen miljöö on ollut läsnä Röyhkän kirjallisessa tuotannossa aiemminkin. Lapinpoika lähtee vuodesta 1973, modernisoituvan maan kynnykseltä, ja tuo keskiöön aikansa nuoret – ensimmäisen rehellisesti nuorisoksi, ikäluokaksi tarpeineen ja haluineen tunnustetun joukon. Maantieteellisesti lukijaa kuljetetaan Lapista Helsinkiin aivan kuten päähenkilön Simon ikätovereita elämää etsiessään.
Kerronta on parhaimmillaan pohjoisen maaseudun ihmisiä ja luontoa kuvatessaan, mutta tapansa mukaan Röyhkä tavoittaa onnistuneesti myös nuorten maailman.
Röyhkä on kirjoittanut proosaa, elämäkerrallisia teoksia, kuunnelmia, kolumneja muun muassa Kalevaan, elokuvakäsikirjoituksia, levyarvioita ja laululyriikkaa julkaisten kolmisenkymmentä albumia.
Kauko Röyhkän romaani Kaksi aurinkoa oli vuoden 1996 ehdokas Finlandia-palkinnon saajaksi. Hän on saanut Sokeain kuunnelmapalkinnon vuosina 2002 ja 2003, Suomi-pakinnon vuonna 1995 ja Taiteen valtionpalkinnon vuonna 2009.
Miika Siironen: Mustan lipun alla. Elias Simojoen elämä ja utopia. Atena.
Oululainen valtiotieteen tohtori, poliittisen historian tutkija Miika Siironen on perehtynyt itsenäisen Suomen varhaisiin vuosikymmeniin.
Ihailtua ja ivailtua äärioikeistolaista pappia Elias Simojokea (1899–1940) käsittelevä Mustan lipun alla on äärimmäisen tärkeä teos tässä ajassa.
Siironen luo perspektiiviä meidän päiviemme äärioikeistoon osoittamalla, kuinka paljon vankemmat vaikuttimet, perustellummat, toiminnalleen nuoren Suomen puolesta taistelleilla oli. Samalla kuva Elias Simojoesta saa uutta ulottuvuutta.
Teos on myös oiva esimerkki tieteellisen teoksen kielen sujuvasta luettavuudesta.
Aikaisemmin Miika Siiroselta on julkaistu vuonna 2012 teos Valkoiset – vapaussodan perintö.
Pauli Tapio: Varpuset ja aika. Poesia.
Oulussa syntyneen, Helsingissä asuvan kääntäjän ja tutkijan Pauli Tapion esikoisrunokokoelma Varpuset ja aika yllättää paitsi monipuolisuudellaan myös selkeällä ilmaisullaan; aikalaisrunous hakee niin paljon tehoa kielellä kikkailusta. Tapion ei moiseen sorru, vaan hänen kielensä on konkreettista muttei missään nimessä karua.
Aiheissaan Tapio tuo lukijan eteen rinnastettavaksi yleismaailmallisen huolen ja yksityisen mielenvaivan. Maailman kriiseissä kun emme kuitenkaan voi olla täysin irrallaan omistamme.
Tyylien runsaus ilahduttaa ja yllättää: esimerkiksi runo Sestina – vaikkei lienekään ihan umpiaito sestiini – on lukijalleen kuin kiehtova labyrintti.
Varpuset ja aika on koskettava, merkittävä runokokoelma. Vaikka esikuvia, vastaavuutta, ei haluaisikaan hakea, muutaman kerran huomasi lukiessaan sanovansa ääneen nimen Saarikoski.
Tapio kääntää venäläistä kirjallisuutta ja on ollut ehdolla Mikael Agricola -palkinnon saajaksi vuonna 2013 ja saanut Raija Rymin -kääntäjäpalkinnon samana vuonna.
Kriitikkona tunnettu Tapio on kirjoittanut muun muassa Kalevaan.
Katariina Vuori ja Vesa Ranta: Lottovoittajien pöydässä. Tarinoita köyhyysrajan takaa. Like.
Oululaiset, kirjailija Katariina Vuori ja kuvajournalisti, valokuvataiteilija Vesa Ranta vievät lukijan alelaarien, roskiksista dyykattujen elintarvikkeiden ja leipäjonon todellisuuteen.
Lukija ei voi paeta mutta myös ymmärtää olla yrittämättä sitä. Hän jää katsomaan, millaisen kavalkadin suomalaisia, elämän lottovoittajiksi kerran jos toisenkin mainittuja, eteen marssitetaan.
Vastapainoksi köyhyyden kurimuksessa eläville tilannetta on ollut kommentoimassa joukko asiantuntijoita, joiden lisäksi Vuori on perehtynyt laajalti tutkimuskirjallisuuteen. Pohdiskelujen kokonaisuus ei kuitenkaan muodostu liian raskaaksi.
Erityisesti Vuoren tekstin rehellinen ja konstailematon kerronta ansaitsee huomiota: kaikessa välittyy syvä kunnioitus tarinansa paljastavia kohtaan. Ranta on ollut haasteen edessä toteuttaakseen saman: miten osoittaa, kun samalla on suojeltava.
Katariina Vuori ja Vesa Ranta ovat tehneet aiemmin yhteistyötä Saunakeittokirjan (2014) merkeissä. Vuori on julkaissut lukuisten tietokirjojen ohella myös proosaa. Rannalta ilmestyy pian Reunalla-teos toimittaja Jenni Räinän kanssa.