Samaan aikaan kun kaikesta muusta säästetään ja vaaditaan yhä uusia säästöjä, yhteen ei puututa: Yleisradion rahoitus turvataan vuosikausiksi eteenpäin perjantaina käytännössä jo hyväksytyllä rahoitusratkaisulla. Varma rahoituspohja turvataan vielä sillä, että käyttöön otettava Yle-vero sidotaan indeksiin.
Näin varmistetaan se, että tapahtuipa valtiontaloudessa tai kansantaloudessa yleensä mitä tahansa, suomalaisen viestintämaailman käenpojan päivät ovat turvatut hamaan tulevaisuuteen. Iskipä finanssikriisin takia miten syvä taantuma tahansa, ohjelmavirta jatkuu tuutin täydeltä. Tässä mielessä budjettirahoitus olisi ollut tehtyä ratkaisua parempi, koska silloin Ylen menoja olisi katsottu aivan kuin muitakin valtion menoja.
Vuoden 2013 alusta käyttöön otettava rahoitusautomaatti perustuu siihen, että kotitalouspohjaisesta tv-maksusta siirrytään henkilö- ja yrityskohtaiseen Yle-veroon. Sen perii verottaja, mutta rahavirta ohjataan rahastoon, johon valtio ei rahapulaan joutuessaan voisi työntää kouraansa. Samaan aikaan valtio panee sanoma- ja aikakauslehdet yhdeksän prosentin liikevaihtoverolle vuoden alusta.
Ei olekaan ihme, että Yleisradion johto hyrisi perjantaina tyytyväisyydestä. Toimitusjohtaja Lauri Kivisen mukaan yhtiön rahoituspohja on nyt turvattu ja rahaa riittää vielä kehittämiseenkin. Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Ilkka Kantola (sd.) tosin kyllä viitsi sanoa, että kehittämiseen olisi tarvittu vielä parikymmentä miljoonaa lisää.
Vuositolkulla riidellyn rahoituspohjan ratkaisu oli eittämättä iso sulka tuoreen liikenne- ja viestintäministeri Krista Kiurun (sd.) hattuun. Kiurun mukaan eduskunnan asema Ylen johdossa paranee ja myös näkyy. Sopii miettiä, mitä tällainen mahtaa tarkoittaa. Eiväthän vain eduskuntapuolueet sitoutuneet ratkaisuun sillä, että ne alkavat näkyä ja kuulua enemmän Ylen kanavilla? Onko tässäkään olemassa ilmaista lounasta?
Rahoitusmallissa on hyvää se, että vero riippuu maksajien tuloista ja yritysten liikevaihdosta. Sekin on myönteistä, että nykyiset maksupinnarit joutuvat kaivamaan kuvettaan muiden lailla.
Myös kaikkien pienituloisimpien vapauttaminen Yle-verosta on oikeudenmukaista. Vajaan 22 000 euron vuositulon alaraja tarkoittaa kuitenkin sitä, että enimmäismaksun eli 140 euroa joutuu pulittamaan valtaosa ansio- ja pääomatuloja saavista. Kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä se tarkoittaa 280 euron laskua eli yli kymmenen prosentin korotusta ensi vuoden alussa yhdessä erässä maksettavaan tv-maksuun.
Yle-rahoitusta rakennettiin taas kii-
peämällä takapuoli edellä puuhun. Kiuru ja eduskuntapuolueet ottivat Yleisradiolta kiltisti annettuna sen, että kaikki mitä Yle tekee nyt ja vastaisuudessa on ehdottoman välttämätöntä. Minkään toiminnan perään ei pantu kysymysmerkkiä saati että olisi lähdetty liikkeelle perusasiasta eli mitä kuuluu ja mitä ei kuulu Ylen julkisen palvelun tehtäviin. Ja kun vielä Ylen toimintaa valvoo vastakin hallintoneuvosto eikä ulkopuolinen asiantuntijaelin, mikäpä on ollessa.