Diplomi-insinööri Johan Söderström katosi Oulussa jo runsas kuukausi sitten. Viimeiset havainnot hänestä tehtiin kaupungin keskustassa, kun valvontakameran kuvassa Söderströmin nähtiin kulkevan kohti rantaa. Sen jälkeen kaikki on epäselvää, ja omaisten ja ystävien tuska nuoren miehen kohtalosta ymmärrettävästi suuri.
Ouluun poikaansa etsimään tullut äiti Aino Söderström on törmännyt yllättävään, jopa käsittämättömään ilmiöön: Suomen lainsäädäntö näyttää estävän kadoksissa olevan tehokkaan etsinnän.
Ensinnäkin poliisi ei nyt etsi kadonnutta täydellä teholla, koska ei epäile tapauksessa rikosta. Ainakaan uhrin omaisten kannalta ei kuitenkaan liene mitään merkitystä sillä, miksi henkilö on kateissa. Perusasiahan on, että kadonnut pitäisi löytää, oli katoamisen syy mikä tahansa. Oulun tapauksessa kaiken lisäksi rikostakaan tuskin voidaan kokonaan sulkea pois.
Toinen kummallisuus on, että puhelinoperaattorit eivät voi antaa teletunnistetietoja, koska poliisi ei epäile rikosta. Lainsäädännössä on tässä kohdassa ilmiselvä heikkous, joka pitää pikimmiten korjata. Jo normaali järki ja oikeustaju sanovat, että tämänkaltaisessa tapauksessa teletunnistetiedot pitäisi ilman muuta saada käyttöön. Lakienhan pitäisi tukea inhimillisyyttä eikä vaikeuttaa sen toteutumista.
Jos lainvalmistelun ja lainsäädännön pyörät eivät asiassa lähde liikkeelle, on syytä harkita Aino Söderströmin ehdotuksen panemista täytäntöön: uusiin liittymäsopimuksiin sisällytettäisiin kohta, jossa liittymän hankkija antaa luvan teletunnistetietojen käyttöön, jos liittymän omistaja katoaa.