Tämän me tiedämme. Kärpät voitti vuosina 2003-2009 peräkkäin ennätykselliset seitsemän liigamitalia. Rumasta ankanpoikasesta oli kasvanut suurin ja kaunein. Voittamisen kulttuuri juurtui pohjolan valkeaan kaupunkiin.
Me tiedämme myös tämän. Syksyllä 2008 Kärpät pelasi juuri ennen marraskuun maaottelutaukoa jumbofinaalin TPS:ää vastaan, voitti sen ja viritti itsensä hurjaan nousukiitoon. Kausi 2008-2009 päättyi liigahopeaan.
Tästä on kysymys. Surkea alkukausi ei aina tarkoita surumarssia keväällä.
Yhteiskunnassa historialla on valtava merkitys, kun rakennetaan tätä päivää ja luodaan suuntaviivoja tulevaisuuteen. Mutta huippu-urheilussa eilinen voitto ei kasvata huomisen pistesaalista - vaikka sanotaan, että voittaminen ruokkii voittamista.
Toisin sanoen. Historia sekä antaa mahdollisuuden että jarruttaa Kärppien liigakautta, jota voi luonnehtia suoraan sanoen erittäin ankeaksi, vaikka SM-liigasta löytyy tällä hetkellä yllättäen neljä vieläkin huonompaa joukkuetta.
Kenen on vastuu? Miksi Kärppien pelistä ovat puuttuneet huippu-urheilun tärkeimmät elementit - taistelutahto ja halu voittaa - kuten Kärpät Oy:n uusi puheenjohtaja Tommi Virkkunen maanantain Kalevassa hämmästeli.
Valmennusjohto ei käy tekemässä yhtään maalia eikä torjumassa yhtään kiekkoa. Jääkiekko on pelaajien peli, joten vahvistuksiksi kutsuttavien Kamil Krepsin, Marko Luomalan, Petr Tenkratin, Martin St. Pierren ja kumppanien olisi syytä käydä eteisen, wc:n tai vaikka hissin peilistä katsomassa, missä voisi olla vikaa. Vai ovatko urheilutoimenjohtaja Harri Ahon täsmähankinnat katastrofeja kaikki tyynni?
Peilistä ei näe loukkaantuneiden kasvoja. Nimilistaa, joka on ollut kohtuuttoman pitkä. Permanentti on vielä vaiheessa.
Valmennusjohto voisi niin ikään ripittää itseään. Miksi pelaajien virittäminen täydelliseen suoritukseen - itsensä ylittämiseen - kolme kertaa viikossa on niin vaikeaa?
TPS:ään verrattuna Kärppien matalalento on pelkkää kärpäsen surinaa, mutta päävalmentajana taiteileva Mikko Haapakoski on joutumassa myrskyn silmään ellei pistetahti parane. Haapakoski on ahkera, yleissivistynyt ja valveutunut valmentaja, jonka itsekriittisyys ja suoritusylpeys hipovat Oulun korkeimman kerrostalon lipputangon nuppia.
Eikä Haapakoski ole valmennusvastuussa yksin. Mikä on Toni Sihvosen,Petri Karjalaisen ja Ari Hillin panos joukkueeseen?
Ajan ja paikan aina haltuun ottanut Kari Jalonen oli Kärpissä ja on HIFK:ssa karismaattinen johtaja. Haapakoski, Sihvonen ja Hilli oppivat Jalosen kruunun aikana kaiken oleellisen voittamisesta ja oikein tekemisestä. Esimerkin puutteesta ei siis ole kysymys.
JYP pelaa tällä hetkellä SM-liigan ylivoimaisesti parasta jääkiekkoa. Sitä samaa mitä Kärpät esitti takavuosina monet vuodet. Suhdanteet ovat muuttuneet.
Kausikorttilainen, fani ja paavoperuspenkkiurheilija ovat huolissaan.
Syystäkin.
Jos viikon päästä tiistaina pelattava kotiottelu Tapparaa vastaan on hengeltään samaa tuubaa kuin tähän asti eikä kaukalossa heijastele aidosti intohimoisen jääkiekon uusi auringonnousu, Kärppien seurajohdon ei tarvitsisi kavahtaa kipeitä ja kovia ratkaisuja.
Ovat ne sitten ihan mitä tahansa.