Taloutta koskevissa perustiedoissa ja -taidoissa on yllättävän monilla yllättäviä aukkoja. Tietoa kyllä on tarjolla. Siihen vain ei tartuta.
Jo kulunut lähtötilanne romaanien tai elokuvien käsikirjoituksissa on vintiltä tai edesmenneen sukulaisen kirjoituspöydän laatikosta löytyvä arvopaperi, joka hetkessä tekee löytäjänsä rikkaaksi. Jotain hiukan samansuuntaista voisi todellisessa elämässä tapahtua myös lukuisissa Oulun seudun kodeissa. Lähes 10 000 Oulun Puhelimen osakkeenomistajaa ei nimittäin ole vaihtanut vanhaa paperista liittymäosaketta arvo-osuusosakkeiksi. Koska vaihto on tekemättä, saamatta ovat myös jääneet yhtiön maksamat osingot.
Miljonääreiksi nämä osingot eivät ketään tee, siinä ero elokuvakäsikirjoituksiin. Mutta jos Oulun Puhelimen yhtiökokous hyväksyy viime vuodelta esitetyt osingot, nostamattomien osinkojen määrä paperiosaketta kohden nousee jo 350 euroon.
Kaikki paperiosakkeet huomioon ottaen lunastamattomia osinkoja olisi jo 3,5 miljoonaa euroa. Tuhannet osakkeenomistajat näyttävät siis nukkuvan pienen onnensa ohitse.
Onko kysymys siitä, että paperi on hukassa, vai siitä, että termit arvo-osuus ja niiden säilyttämisen vaadittava arvo-osuustili kuulostavat vaikeilta? Joka tapauksessa tilanne on erikoinen. Luvassa olevien osinkojen takia voi päästä hyville tuntipalkoille kaivelemalla piironginlaatikoita. Jos paperiosakkeen omistus ei kiinnosta, osakkeen voi aina myydä. Nyt hinta on tuhannen euron paikkeilla.
Kymmenentuhannen "kadonneen" osakkeen arvoitus ei ole ainoa viime kuukausien tapaus, joka kielii taloutta koskevien perustaitojen aukkoisuudesta. Oulun Puhelimen tapausta voi tietysti myönteisesti lukea niin, että raha ei ole kaikille elämän tärkeimpiä asioita. Todennäköisesti monen kohdalla kyse voi olla kuitenkin siitä, että he eivät yksinkertaisesti vieläkään tiedä, millaisen arvopaperin omistavat. Joillakin osakekirja on taas voinut kadota.
Hämmästyttävää tietämättömyyttä talouden perusasioista todistaa ainakin WinCapitan juttu, josta viikoittain tulee ilmi uusia erikoisia piirteitä. Tuhannet suomalaiset ovat menneet retkuun uskoessaan, että kuka tahansa sijoittaja voisi saada panokselleen nopeasti jopa nelinkertaisen tuoton. Osa WinCapitan alkupään sijoittajista ilmeisesti ehti kohtuullisia voittoja kääriäkin, mutta näiden voittojen maksajiksi joutuivat myöhemmin mukaan lähteneet hyväuskoiset ja tietämättömät.
WinCapitaan näyttää liittyvän samanlaisia surullisia, ihmisten välejä rikkovia tapauksia kuin lamaa edeltäviin takauksiin.
Tuolloin luotettiin ystävään ja sukulaisiin, pantiin nimi paperiin -- ja jouduttiin takaajina velan maksajiksi. Nyt uskottiin ystävän tai sukulaisen neuvoon, sijoitettiin tuhansia euroja mielikuvituksellisia voittoja lupaavaan kohteeseen ja menetettiin kaikki.
Talouden perustietojen voi sanoa kuuluvan jokaisen aikuisen perusvalmiuksiin. Kyse ei ole rahan merkityksen korostamisesta vaan enemmänkin arkielämää hyödyttävästä opista. Talouselämän lukutaidon merkitys korostuu entisestään, kun ihmiset ryhtyvät tekemään varoillaan sijoituksia. Nyt liian moni näyttää hankkivan oppinsa yrityksen ja erehdyksen kautta.
Peruskysymys on tietysti se, mistä tuon lukutaidon voi hankkia. Kouluissa taloustiedon opetusta annetaan onneksi jonkin verran. Tietoa on muutenkin tarjolla. Sanomalehdet, internet ja muut viestimet tarjoavat laadukastakin tietoa yllin kyllin.
Sijoitustoiminnassa perusongelma vain taitaa olla siinä, että nopean rikastumisen toive sokaisee jokaista sukupolvea vuorollaan, oli perustiedot hankittu tai ei.