Virolaiset ulkopolitiikan asiantuntijat ovat pohtineet eri julkaisuissa mistä Pronssisoturi-jupakassa oikein on kysymys? Yleisin tulkinta liittyy venäläisten kadonneeseen identiteettiin. Neuvostoliitto on hajonnut, Juri Gagarin kuollut, valloitetut maat menetetty, Eurooppaan perustetut kommunistiset satelliitit ovat siirtyneet läntisten järjestöjen turviin ja mikä pahinta - Venäjää ei enää pelätä. Se on tietenkin karmein kaikista solvauksista.
Eiväthän venäläiset koskaan ole vaatineetkaan, että naapureiden tulisi heitä rakastaa, riittää kun pelkäävät.
Venäläisten identiteetistä on jäljellä vain kaksi asiaa: toisen maailmansodan voittaminen ja ortodoksinen kirkko. Kolmas, eli tsaarinvallan palauttaminen perustuslaillisessa muodossa on vasta pikkuhiljaa tekeillä.
Pronssisotilaan siirtäminen sille paremmin sopivaan paikkaan on siis pelkkä tekosyy rähjäämiseen. Toisaalta se kuvastaa myös sitä, kuinka paljon Venäjän itsetunto on noussut korkeiden öljyn hintojen myötä.
Kun Viro kolme vuotta sitten siirtyi Natoon, kohautti Venäjä vain olkapäitään. Kun pronssi-Aljosha siirtyi sotilashautamaalle on asia kärjistynyt jo taloussaarroksi.
Venäläisillä ei sitä paitsi ole itselläänkään kovin puhtaat jauhot pussissa, mitä patsaisiin tulee. Kun Viro oli saatu miehitetyksi, kaadettiin maassa olleet sadat vapaussodan muistomerkit. Jos haluaa nähdä yhden säilyneen, kannattaa matkustaa länsi-Viron Vormsin saarelle.
Vormsi oli vanhastaan "rantaruotsalaisten" asuttama ja sen kauniilla kirkkomaalla on muistopatsas, joka kertoo kolmen vormsilaisen kaatumisesta vapaussodassa, mutta sen se tekee vain ruotsin kielellä.
Sitä eivät osanneet venäläiset eivätkä heidän virolaiset kommunistikätyrinsäkään. Niinpä he nielivät saarelaisten tarinan merellä hukkuneista kalastajista ja jättivät patsaan kaatamatta.