Wienin Taidehistoriallisen museon suuri aarre on Benvenuto Cellinin Saliera (1539-43), jonka arvo on noin 50 miljoonaa euroa. Maan allegoriaa esittävä sylinkokoinen suola-astia on arvokas kultasepäntyö.
Kolmisen vuotta sitten Saliera, tuttavallisesti Sally, varastettiin vitriinistään. Hälytykset olivat päällä, mutta vartijat nukkuivat kopissaan.
Vartijat heräsivät ujellukseen, mutta päättelivät sen taas virhehälytykseksi. Kohta johtaja Wilfried Seipel itki kohtaloa lehdistötilaisuudessa.
Parlamentissa opposition mies huusi, että onko tässä mitään laitaa, että valtion aarteet ovat paikassa, jonka turvallisuus vastaa makkarakioskia.
Varas oli ollut hälytyslaitteita myyvän liikkeen omistaja. Hän oli käynyt kerran museossa, ja katsonut paikkoja ammattisilmällä. Hän oli huomannut, että ikkunoissa ei ole sensoreita ja vitriini on tavallista lasia.
Yhtenä toukokuisena yönä mies sai pikku hiprakassa idean kokeilla, mennä sisään ja varastaa Saliera. Näin hän ainakin väittää, ja lisäsi vielä, että ikkunan salusiini tuotti vähän vaikeuksia ja hänen piti palata talon ulkopuolisia rakennustelineitä pitkin autoon hakemaan stanley-veistä. Sitten vaan Saliera kassiin ja kotona matkalaukkuun sängyn alle.
Vasta seuraavana päivänä hän sai selville, mikä aarre hänellä on kämpässään.
Puolitoista vuotta veistos oli miehen kotona. Huvittavaa oli, että häntä jopa haastateltiin kerran vuonna 2004 radioon asiantuntijana turvatoimista, jolloin hän otti esimerkiksi Salieran.
Hän sanoi sen olleen helppo nakki: rakennustelineet, avattavat ikkunat, iänikuinen hälytyssysteemi eikä videointia.
Mies rupesi kiristämään vakuutusyhtiötä. 10 miljoonaa euroa, niin saatte veistoksen. Hän käytti yhteyksiin kännykkää, jonka SIM-tunnus saatiin selville. Siinä puhelinkaupassa, josta hän oli ostanut puhelimensa, videoidaan kauppatilanteet. Video näytettiin televisiossa, ja hänet tunnistettiin heti.
Miehen kotoa ei löytynyt veistosta, mutta todisteita kiristyssuunnitelmasta. Mies tunnusti. Veistos löytyi metsästä, Brandtin kylän lähellä Waldviertelistä.
Tutkijat pääsivät varkaan opastamina paikalle, josta Sally löytyi ristein merkittyjen kuusten välistä nietosten alta maahan kaivetusta metallilaatikosta.
Ihmisiä naurattaa uskomaton tarina. Brandtissa sattui olemaan löytöiltana metsästäjien tanssijaiset kylän ainoassa kapakassa. Tunnelma oli korkealla. Varas oli kätkenyt aarteen metsään, jonka nimi on Schatzwald (Aarremetsä)."
Brandtissa yritetään kiivaasti houkutella turisteja paikkakunnalle. Valtuusto pitää ideoinnin vuoksi erityisistunnon.
Metsänomistaja aikoo laatia aarrekartan, joka johdattaa löytöpaikalle. Kylän kapakan ruokalistaan tulee Saliera-vihannespihvit, tietenkin ilman suolaa.