Israelin vaalitulos muodostui historialliseksi, kun uusi Kadima-puolue nousi parlamentin suurimmaksi ryhmäksi. Odotettua pienempi voitto tietää kuitenkin vaikeuksia puoluetta johtavalle Ehud Olmertille.
Tiistain parlamenttivaalien tulos toi mullistuksen Israelin sisäpolitiikkaan. Maan poliittista elämää ovat vuodesta 1948 asti hallinneet vuorotellen joko vasemmistolainen Työväenpuolue tai oikeistolainen Likud. Nyt maan parlamentin Knessetin suurimmaksi ryhmäksi nousee keskustalainen Kadima. Puolueen perusti viime vuonna aiemmin Likudiin kuulunut pääministeri Ariel Sharon, joka yhä makaa koomassa vakavan, tammikuussa tapahtuneen sairauskohtauksen jälkeen.
Kadiman voitosta vt. pääministeri Ehud Olmertin johdolla ei kuitenkaan tullut sellaista suurmenestystä, jota sen joukot odottivat. Päinvastoin tulosta luonnehdittiin puolueen sisällä pettymykseksi. Kadima kampanjoi vaalissa Ariel Sharonin voimakkaaseen hahmoon tukeutuen, mutta kun entinen kenraali politiikkaan tuskin palaa, hänen sijaisensa Olmert olisi tarvinnut äänestäjiltä kunnon tuen tavoitteidensa toteuttamiseen. Nyt tuenosoitus jäi vajaaksi.
Jos Kadima ei vaalissa saanut sitä mitä se haki, suorastaan tyrmäävä tulos oli kuitenkin Likudille. Se romahti viime vaalien suurimman puolueen paikalta Knessetin viidenneksi suurimmaksi. Puolue voi nousta entiseen mahtiasemaansa vain, jos Kadima täydellisesti epäonnistuu.
Uuden hallituksen teko alkaa sunnuntaina, kun Israelin presidentti Moshe Katsav aloittaa keskustelut puolueiden kanssa. Olisi luontevaa, että hallituksen muodostajan tehtävän saa Olmert. Toimintakykyisen, parlamentin enemmistöön nojaavan ministeristön kokoaminen on kuitenkin melkoinen haaste, kun Knesset on nyt hajonnut moniin keskisuuriin puolueisiin.
Enemmistöhallitus vaatii Knessetissä 61 kansanedustajan tuen. Kadiman ja sen todennäköisen hallituskumppanin Työväenpuolueen yhteinen paikkamäärä on keskiviikon tietojen perusteella vasta 48. Jostain ryhmästä, jopa useammastakin, tarvitaan lisätukea. Moneen ryhmään nojautuminen on kuitenkin omiaan syömään hallituksen kykyä vaativiin poliittisiin päätöksiin.
Kadiman ja Olmertin suuri suunnitelma on Israelin "pysyvien rajojen" vetäminen ja turvaaminen. Gazasta Israel lähti jo viime vuonna, ja puolue on valmis luopumaan myös osasta Jordanjoen länsirannalla olevia siirtokuntia -- mutta vain osasta. Puoleen tavoitteena on luoda rajat sellaiselle Israelille, joka tulevaisuudessakin olisi juutalaisenemmistöinen.
Suunnitelma on kuitenkin monessakin suhteessa syttymisherkkä. Sitä vastustavat ankarasti yhtä lailla palestiinalaiset kuin siirtokuntalaiset ja äärijuutalaiset. Palestiinalaiset vastustavat Israelin yksipuolista rajojen määrittelyä ja maan jäämistä vuonna 1967 miehitetyille alueille; siirtokuntalaiset taas torjuvat raivoisasti lähdön pyhänä pidetyltä maalta. Myös Yhdysvaltojen taivuttamisessa rajojen uuden määrittelyn taakse Olmertilla on haastetta, vaikka Yhdysvallat onkin tehnyt eroa tiekarttana tunnettuun vuoden 2003 rauhansuunnitelmaan ja vaatimukseen Israelin vetäytymiseen kaikilta palestiinalaisalueilta.
Keskiviikkona Olmert vakuutti haluaan sopia rajoista yhdessä palestiinalaisten kanssa. Juuri nyt sopu kuitenkin vaikuttaa mahdottomalta. Vastapuolenahan on Hamasin johtama hallitus, joka ei tunnusta edes Israelin olemassaolon oikeutta. Vaikka Israel saisi vedettyä rajat Kadiman näkemysten mukaisina, pysyvä rauha jää yhä kaukaiseksi haaveeksi.