SPR:n, Moda-lehden ja Tekstiiliteollisuuden neulontakampanja jatkuu ainakin vuoden
loppuun. Sukkia, lapasia ja
pipoja voi lähettää osoitteeseen
SPR:n logistiikkakeskus,
Kalkun Kehätie 4, 33330 Tampere.
Lisätietoja: www.redcross.fi/ajankohtaista/uutiset/fi_FI/neulontakampanja.
Perusteellisia neulontaohjeita:
www.kaspaikka.fi/neulonta-A&O.
On vaikea tarkalleen sanoa, missä vaiheessa suhde käsitöihin karahti pahemman kerran. Olisiko ollut silloin, kun suuren innostuksen vallassa aloitetusta antennipiposta tulikin vahingossa virkattua kahdeksikko. Tai silloin, kun patalapun tekele lensi vauhdilla seinään silmukoiden muututtua niin tiukoiksi, ettei puikkoa enää saanut niistä läpi pöytää vasten jystämälläkään.
Viimeistään silloin, kun tekstiilityön opettaja tiedusteli huolestuneessa sävyssä, "miten sinä tyttö hyvä pärjäät elämässä, jos et osaa villasukkaa kutoa". Hammasta purren tuli vannottua, että erinomaisen hyvin. Sukkia saa kaupastakin.
Jos kouluaikoina on selvinnyt kunnialla vaikkapa liikuntatuntien telinevoimistelusta, toisen hyvän tilaisuuden traumatisoitumiseen ovat perinteisesti tarjonneet tekstiilityön tunnit. Mutta minkä takia?
Hiljattain käsityön opettajan ammatista eläkkeelle jääneen tekstiilitaiteilija Vuokko Isakssonin ei tarvitse asiaa pitkään pohtia.
"Käsityöopetuksen historia pitää sisällään sellaisen ajattelutavan, että pitää olla virheetön. Käsityössä ei kuitenkaan ole samalla tavalla absoluuttisesti oikeita tuloksia kuin matematiikan kokeessa. Käsityötunneilla harjoitellaan asioita, eikä voida edellyttää, että harjoitellessa tulee täydellistä jälkeä."
Kohtuuttomat vaatimukset ja mitätöinti nousevat selvästi esille kirjeissä, joissa naiset kertovat ajatuksiaan käsityön tunnetason merkityksistä itselleen. Isaksson on saanut niitä ihmisiltä tekeillä olevaa käsityötieteen graduaan varten.
"Siellä on sellaisia esimerkkejä, joissa nainen kertoo, ettei vielä viisikymppisenäkään voi unohtaa inhottavaa opettajaa, joka nolasi luokan edessä repimällä sukan alkutekijöihinsä ja sanoi kaikille, että katsokaa nyt tätä."
Jos on syntynyt peukalo keskellä kämmentä, sekään ei ole asiaa helpottanut, että perinteinen malli opettaa käsitöitä on korostanut perheenemännän taitoja jokanaisen perusominaisuuksina.
Eikä takana tarvitse olla mitään näin syvällistäkään. Sukankutomiskammoon on saattanut riittää se, että on kilkutellut puikkoja henkensä edestä, tunnista toiseen, ja saanut aikaiseksi kasan epämääräistä tuhrua, jolle ei ole voinut tehdä juuri muuta kuin purkaa.
Villasukkia kudotaan koulussa vuosikymmenestä toiseen, koska oppiessaan neulomaan sukan oppii samalla suljetun neuleen, kantapään teon ja kavennukset. Vaiheiden moninaisuuden takia se saattaa olla myös se kompastuskivi.
Mutta voiko se olla niin vaikeaa? Siitä on otettava selvää. Asialla on sellainen tumpelo, että jos sukka syntyy, se syntyy takuulla keneltä hyvänsä.
Neulontaohjeissa on sellainen yleinen vika, että niihin tarttuvan oletetaan olevan mestari koodien purkamisessa. "Poimi IV puikolle kantalapun oikeasta reunasta 10-11-12 s + 1 s puikkojen välistä. Neulo IV puikon s:t kiertäen oikein. I ja IV -puikolla on nyt 15-16-18 s molemmilla." Jos lähtötasona on "mitenkä se aloitussilmukka tehtiinkään", ohjeet eivät oikein avaudu.
Tekosyyksi olla aloittamatta neulomista ohjeiden vaikeaselkoisuus ei kuitenkaan kelpaa. Netistä esimerkiksi löytyy Neulonta A&O -sivusto, jossa pelkkä silmukan teko selostetaan kirjallisesti, piirroksen avulla, videokuvana ja puheena. Villasukan kutomiseenkin löytyy yksityiskohtainen perusohje. Sen suomentamiseen tarvitaan vain vähän neuvoja käsitöitä taitavalta henkilöltä.
Ja kappas - sukanvarsi lähtee syntymään. Oikeat silmukat menevät vaivatta ja nurjatkin pienen (lue: parin tunnin) harjoittelun jälkeen, vaikka onkin käsittämätöntä, että periaatteessa vain toiseen suuntaan tehtävässä silmukassa tuntuu olevan monta vaihetta enemmän.
Neljällä puikolla työskentely on tuskallista. Kun yhdelle puikolle kutoo, toinen tulee koko ajan tielle, kolmas tunkee läpi toisesta päästä neuletta ja neljäs painaa rintakehää. Joka ikisen puikon jälkeen on pakko pysähtyä laskemaan silmukat, sillä jotenkin on sellainen tunne, ettei ole ihan sama, jos muutama silmukka karkaa.
Kantapäätä pidetään haastavimpana kohtana. Ohjeessa käsketään tekemään ylivetokavennuksia, mutta jostain syystä siitä muodostuu pelkkä lönkyrä, jossa silmukoiden määrä ei vähene vaan neuleeseen muodostuu hervottoman kokoisia reikiä. Vaikka ohjeiden soveltaminen ensimmäistä sukkaa kutoessa ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu, ylivetokavennus saa jäädä.
Ohjeissa puhutaan omasta käsialasta, mutta se nyt on tässä tapauksessa sellaista, mitä sattuu tulemaan. Välillä jälki muistuttaa enemmän kalaverkkoa, välillä taas on mennä niin tiukaksi, että sormenpäistä lähtee nahka.
Vauhtia ei kyllä voi parhaalla tahdollakaan kaksiseksi kehua. Varsi ei ole valmis vielä seitsemän tunnin puikkojen heiluttelun jälkeen. Ympäristössä arvellaan vauhdin perusteella, että kysymyksessä olisi joulusukka.
Kuudentoista ja puolen tunnin väkerryksen jälkeen se on yhtäkkiä siinä. Tuhansien ärräpäiden jälkeen. Muutaman lentomatkankin sukka on eri vaiheissaan tehnyt, ohjeläpyskä samoin - mutta yhtä kaikki sukka on valmis.
Ja kyllä sen sukaksi tunnistaa. Pieniä kauneusvirheitä toki löytyy. Nilkan kohdalta sukka esimerkiksi on suhteettoman leveä, kun taas kantapää sopisi pikkulapsen jalkaan. Vaikka ohjeita kuinka yritti seurata, kavennus tuli väärään paikkaan. Tuuletusaukkojakin jäi sinne tänne.
Mitä sanoo Vuokko Isaksson?
Hän ei kurtistele kulmiaan vaan vaikuttaa tyytyväiseltä, kaikkien lähtöoletusten vastaisesti. Arviointilomakkeeseen hän piirtää kasin, vaikka oma arvaus oli kuutosen ja seiskan väliltä.
"Kun ihminen tuottaa käsillään jotain, saa sen valmiiksi ja siitä tulee käyttökelpoinen, se edustaa minusta kasin luokkaa", hän kommentoi.
Sukan arvioiminen pelkästään teknisin perustein on Isakssonille muutenkin vierasta.
"Koko prosessi on monen asian summa, ja tämä on vain sen lopputulos. Minulle on opetustyössä aina riittänyt, että oppilas on tehnyt parhaansa. Olennaista on, mitä itsessä tapahtuu suhteessa siihen, mitä tekee."
Ja tämän kun olisivat saaneet aikoinaan kuulla ne, joiden kudelmat tyrmättiin tylysti koko luokan kuullen!
Pedon innoitti sukan kudontaan SPR:n kampanja, jonka aikana kukin voi neuloa villasukkia, pipoja ja lapasia lähetettäviksi kylmiin olosuhteisiin Aasiaan ja Etelä-Amerikan vuoristoseudulle.
Eli jos joku tietää perulaisen, jolla on leveähkö nilkka, suhteettoman pieni kantapää, ei kovin kylmänarat jalat ja toinen sukka omasta takaa, ilmiantakoon tämän toimitukselle.