Vaikka Oulu on noussut kuopasta, uusien valtuutettujen edessä on tuskaisia kysymyksiä kaupungin taloudesta nuorten työttömyyteen.
Kestävä yhteinen näkemys keskeisten ongelmien hoidosta pitäisi luoda heti vaalikauden alussa.
Sunnuntaiset kuntavaalit eivät tuoneet Oulun kunnallispolitiikkaan maanjäristystä mutta kuitenkin kiinnostavia muutoksia 67-jäseniseen kaupunginvaltuustoon.
Kooltaan muuttui selvimmin vihreiden ryhmä, joka sai kolme lisäpaikkaa. Perussuomalaisten tappio leikkasi valtuustoryhmästä kaksi jäsentä. Sama määrä lähti keskustalta, joka kuitenkin on yhä kaupungin ykköspuolue.
Valtuustoon tuli useita nuoria kasvoja, ja rannalle jäi tunnettuja konkareita. Oulun valtuutettujen keski-ikä on 47 vuotta, kolme vuotta alle valtakunnan keskiarvon. Oulun väestön nuoruuden on hyvä heijastuakin valtuuston kokoonpanoon.
On vielä arvailujen varassa, millaista politiikkaa tulevalla vaalikaudella Oulussa näistä asetelmista tehdään. Se on selvää, ettei yksikään puolue tai esimerkiksi kaksi suurinta eli kokoomus ja keskusta yhdessäkään pääse sanelemaan päätöksentekoa.
Isoissa linjavalinnoissa on pakko tehdä yhteistyötä ja hakea kompromisseja. Vaikka kantojen sovittelu on työlästä, juuri tällainen päätöksenteko on ollut Oulun vahvuus.
Viime vaalikaudella pintaan valitettavasti nousi merkkejä tämän politiikan murtumisesta, irtopisteiden keruuta ja lyhytnäköistä pikkupolitikointia.
Oulun ääniharavan Hanna Sarkkisen kommentit tiistain Kalevassa ovat tässä tilanteessa huomionarvoisia. Hän perää laajaa yhteistyötä yli puoluerajojen.
Sen tärkeys on oikeastaan itsestäänselvyys. Viime vaalikauden kokemusten jälkeen oli kuitenkin tarpeen, että Sarkkinen toi asian painokkaasti esiin.
Vaikka Oululla menee nyt paremmin kuin vielä pari vuotta sitten, niin vahva ei kaupungin tilanne ole, että paremman tulevaisuuden eväät voisi syödä ennen aikojaan. Nytkin valtuustoon päästiin monenlaisten epärealististen lupausten ja tavoitteiden vauhdittamana.
Polttaviin haasteisiin uuden valtuuston edessä kuuluvat esimerkiksi kaupungin talouden oikaisu, toimet 15 prosentissa huitelevan työttömyyden pudottamiseksi ja nuorten syrjäytymisen torjunta.
Lähtötilanne on lyhyesti sanottuna tuskallisen vaikea. Taloutta on pakko alkaa tasapainottaa. Tämän vuoden lopussa velkaa on lähemmäs 800 miljoonaa euroa.
Jos mitään ei tehdä, nykyisellä velanoton vauhdilla hätkähdyttävä miljardin euron summa ylittyy muutaman vuoden sisällä. Silmiä ei voi enää sulkea, vaan jarruja on pakko painaa. Kaupunginkin velassa on se ikävä piirre, että se on maksettava korkojen kanssa takaisin.
Toisaalta kaupungin säästötavoitteet pakottavat henkilöstön leikkauksiin, mikä osaltaan lisää työttömyyttä. Huonosti kohdistetut säästöt voivat myös lisätä kalliiksi tulevaa syrjäytymistä ja pahoinvointia.
Juuri tämän yhtälön mutkikkuus korostaa välttämättömyyttä löytää päätöksenteossa yhteinen, kestävä linja tulevaisuuteen. Mitä nopeammin se löytyy, sitä parempi kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta.
Kiitoksia on luvassa vähän, mutta vastuullisten päättäjien pitää se kestää.