Kovan kohtalon kokeneessa Isokatu 55:n puukorttelissa on toimittu lain ja asetusten mukaan. Lupien myöntäminen ei kuitenkaan ole ollut linjassa Oulun arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kanssa ja itse talojen purkaminen on omiaan lisäämään Oulun skandaalimaista mainetta rakennusperintönsä ylenkatsojana, katsoo Oulun yliopiston rakennussuojelun dosentti Anu Soikkeli.
Rakennusten suojelu ei ole ollut vasta viime päivien idea, vaan Pohjois-Pohjanmaan museo ja ympäristökeskus esittivät kaupungille jo viime talvena, että kortteli pitäisi suojella asemakaavalla.
Näin ei menetelty, vaan voimassaolevan asemakaavan mukainen rakennuslupa kolmikerroksiselle kerrostalolle myönnettiin heinäkuun alussa ja meni ohi vähällä huomiolla. Valitusajat jäivät kesälomien jalkoihin.
Oulun rakennussuojelutyöryhmän puheenjohtaja ja kaupunkikuvatyöryhmän jäsen Kustaa Salmi puolustaa kaavoituksen ja rakennuslautakunnan ratkaisua. Hänen mielestään se teki harkitun ja perustellun päätöksen.
Samalla kannalla on asemakaavapäällikkö Matti Karhula. "Kyllä se talo oli siellä kovin orpo." Lapsuutensa puu-Heinäpäässä viettäneenä Karhula myöntää itsekin surevansa alueen menetystä, mutta tässä tapauksessa rakennukset olisivat olleet liian yksinäisiä ja eristäytyneitä.
"On vaikea ajatella, että niille olisi löytyä joku sellainen käyttötarkoitus, että ne olisi ollut järkevä peruskorjata."
Salmen mukaan rakennuslautakunta pohti asiaa pitkään. "Vastakkain olivat museon näkemät arvot, joita varmasti näkee moni muukin ja toisaalta kaavan toteuttaminen, käyttöarvot ja kaupunkirakenteen uudistaminen."
Rakennussuojelutyöryhmältä ei pyydetty asiassa lausuntoa, mutta Salmi kertoo, että häntä pidettiin kyllä hyvin ajan tasalla.
Salmen mielestä Isokatu 55:n puutalokorttelia ei voi missään tapauksessa rinnastaa esimerkiksi Reinilän taloon.
Viidestä kerroksesta kolmeen
Salmen mukaan pelkästään se, että rakennus on tietyltä ajanjaksolta, ei riitä. "Tässä ei ollut kysymys kovin merkittävästä oululaisesta puukorttelista vaan hyvin hyvin tavanomaisesta, ja sellaisenakin vain osittain säilyneestä."
Missään rakennussuojeluinventoinneissa Isokatu 55 ei ollut.
Alunperin tontille kaavailtiin viisikerroksista kerrostaloa, mikä olisi vaatinut asemakaavamuutoksen. Museo ja ympäristökeskus totesivat ensimmäisen kerran jo tässä vaiheessa alkutalvella, että purkulupaa ei tulisi myöntää ja että suojeluun olisi perusteita.
Rakennuttaja, Rakennus-Hangan toimitusjohtaja Matti Eeronheimo oli puhelimitse todennut ympäristökeskuksen edustajalle, että viisikerroksisen kerrostalon suunnitelmat ovat valmiit ja niistä on asemakaavapäällikön kanssa sovittu. Ympäristökeskuksesta oli muistutettu, että asiaa ei ratkaise virkamies, vaan lautakunta.
Karhula kiistää jyrkästi minkäänlaisen sopimuksen olemassaolon: "Sehän on täysin mahdotonta. Suunnitelmia toki oli esitelty, mutta mistään ei oltu sovittu."
Myöhemmin hakemus vaihtui kolmikerroksiseksi eli asemakaavanmuutosta ei tarvittu.