Kuntien kaavapäättäjien asema ei ole helppo. Kuntien yhdyskuntarakenne tulisi toisaalta säilyttää toimivana ja tiiviinä muun muassa siksi, että se tulee kuntalaisille hajanaista rakennetta edullisemmaksi. Toisaalta vastassa ovat rakentamista halajavien toiveet. Monen rakentajan haaveena on pystyttää talonsa rauhallisen maalaisidyllin keskelle paikalle, josta naapurit ovat kaukana.
Ristiriitaisia toiveita ei läheskään aina voi sovittaa yhteen. Siksi monessa ratkaisussa kunnan viranomaiset joutuvat tuottamaan pettymyksen rakentamista havitteleville - tai myöntämään luvan haja-alueelle rakentamiseen ja maksamaan päätöksestään kalliin hinnan joskus myöhemmin. Kustannuksia syntyy esimerkiksi, kun pitkien matkojen päähän joudutaan vetämään tievalot, järjestämään vesi- ja jätehuolto ja koulukuljetukset.
Aikaisempia poikkeuslupia vastaavia rakentamisen suunnittelutarveratkaisuja olettaisi tehtävän lähinnä muuttotappiokunnissa, joissa jokainen uusi rakentaja on kunnalle erityisen arvokas. Niitä tehdään kuitenkin paljon myös kasvavissa Oulun lähikunnissa, joissa ei kärsitä asukaspulasta ja joissa yhdyskuntarakenteen toimivuuden luulisi olevan vähintään yhtä tärkeää kuin muuttotappioalueillakin.
Huonoina esimerkkeinä Oulun seudulta on mainittu Haukipudas ja Kiiminki, joissa kunnan yhdyskuntarakenne hajautuu. Sen maksavat ennen pitkää kunnan kaikki veronmaksajat. Useassa muussakin kunnassa järkevästä suunnittelusta on ajoittain lipsuttu.
Monesti kunnan viranhaltijat haluaisivat pitää linjan tiukempana mutta luottamusmiehet taipuvat kyseenalaisiin päätöksiin. Toisaalta näitä päätöksiä voi ymmärtää. Muuttajaa tai uuden rakentamista suunnittelevaa kuntalaista halutaan kohdella hyvin. Päätökset voivat näyttää suorastaan inhimillisiltä. Mutta kunnan päättäjien tulee olla myös kaukokatseisia. Lyhytnäköiset ratkaisut tietävät usein hankaluuksia viimeistään seuraavan sukupolven aikana.
Kiusallisimpia ovat tapaukset, joissa suunnittelutarveratkaisuja tehtäessä sukulaisuus- ja muut siteet vaikuttavat päätöksiin. Se tie on ongelmia täynnä. Muun muassa tasapuolisuusvaatimus johtaa helposti siihen, että samanlainen ratkaisu on tehtävä seuraavankin hakemuksen kohdalla.
Kehnoista ratkaisuista kielii se, että ympäristökeskus joutuu viemään kuntien päätöksiä hallinto-oikeuteen. Näitä tapauksia on Oulun seudulla ollut vuosittain toistakymmentä.
paakirjoitus@kaleva.fi