Oulun rautatieaseman historiallisen alueen kaavasta virinnyt vilkas mielipiteenvaihto osoittaa kiistattomasti yhden asian: nykyinen suunnitelma ei ole vielä valmis. Poliitikoilla pitäisi nyt olla rohkeutta ottaa kunnon tuumaustauko ilmeisten virheiden korjaamiseksi.
Valitusaika Oulun matkakeskuksen nimellä kulkevasta, mutta todellisuudessa paljon merkittävämmästä kaupunkikuvan muutoksesta keskustan paraatipaikalla päättyi maanantaina. Jokainen valitus on otettava jatkovalmistelussa vakavasti, mutta niiden määrästä ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä kaupunkilaisten mielipiteestä.
Valituksen teko on työlästä. Harva jaksaa tehdä valitusta ilman voimakasta omaa intressiä. Yleinen huoli kaupunkikuvasta tai vanhojen rakennusten suojelusta ei vielä siihen riitä, ellei kyse ole poikkeuksellisen aktiivisista kaupunkilaisista. Oululaisten todellista mielipidettä pitäisi peilata näin isossa asiassa myös lain edellyttämiä kuulemismenettelyjä laajemmin. Esimerkiksi julkinen keskustelu, jota sanomalehti Kaleva on ollut virittämässä poikkeuksellisin keinoin asian tärkeyden takia, antaa hyvää lisäinformaatiota päättäjille.
Keskustelu on jo osoittanut selkeästi, että aseman seudun kaupunkikuva kiinnostaa ihmisiä poikkeuksellisen paljon ja että he kantavat vanhojen rakennusten suojelusta suurta huolta - ehkä suurempaa kuin ne, jotka laativat kaavoja virkatyönään. Kysymys kuuluukin, onko tähänastisessa valmistelussa täytetty riittävässä määrin kuntalain velvoite selvittää asukkaiden mielipide ennen päätöksentekoa. Keskustelun vilkkaudesta päätellen ei ole.
Oulun kaupungin tekninen lautakunta, jolle kaavaluonnos valituksineen siirtyy seuraavaksi, on aistinut terveellä tavalla kaupunkilaisten tunnot ja sen, että päättäjät liikkuvat nyt herkällä alueella. Lautakunta ei nimittäin vie asiaa rutiininomaisesti eteenpäin, vaan se aikoo pysähtyä erikseen miettimään, mikä on järkevää uudessa, hieman hämmentävässä tilanteessa.
Lautakunnan puheenjohtaja Taina Pitkänen-Koli totesi tiistain Kalevassa, ettei hän tiedä, kuinka paljon lautakunta voi vielä kaavaan vaikuttaa. Kyllä se voi, jos se haluaa. Lautakunnan kuuluu antaa oma lausuntonsa kaavasta, ja tuo lausunto vaikuttaa osaltaan siihen, missä sävyssä ja ilmapiirissä kaavaa käsitellään sen jälkeen päätöksentekoelimissä. Jos lautakunta alistuu siihen, ettei mitään ole enää tehtävissä, mahdollisuudet yrittää korjata se, mikä vielä on korjattavissa, heikkenevät olennaisesti.
Keskustelu asemanseudun kaavasta ja matkakeskuksesta uhkaa kilpistyä siihen, onko enää mahdollista tehdä muutoksia pitkälle vietyihin suunnitelmiin. Argumentti on kestämätön. Muutenhan kunnallislain kuulemisvelvoite on pelkkä kuollut kirjain. Kuulemisia järjestetään juuri siksi, että niillä voitaisiin vaikuttaa päätöksentekoon. Aseman seudun kaavan kohtalo on vain ja ainoastaan lokakuun kunnallisvaaleissa valittujen päättäjien käsissä.
Mitään kiirettä ei ole, sillä nyt tehdään kaavaa Oulun paraatipaikalle vähintään sadaksi vuodeksi. Tässä aikaperspektiivissä olisi anteeksiantamatonta hätiköidä ja tehdä huonosti harkittuja ratkaisuja.
Oulun keskusta on täynnä surullisia esimerkkejä siitä, kuinka vähän kaupungissa on ymmärretty historiallisia arvoja. On aika muuttaa kehityksen suuntaa. Aseman seudun historiallisia rakennuksia pitää vaalia. Kaikki vaihtoehdot, missä niin tehdään, ovat parempia kuin virallinen kaavaehdotus.