Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen levittelee käsiään ja huokaa syvään. "Ollaan me oltu asialla, mutta jos yrityksessä ei ymmärretä, paikka on sen näköinen kuin näkyy. Olemme voimattomia, jos tällaista haluttomuutta ilmenee. Tuntuu pahalta."
Kysymys on Alavieskan kunnan keskustan kupeelle nousseesta luvattomasta kaatopaikasta, joka syntyi sen jälkeen, kun Rannikon Talopalvelu Oy majoittui entisen talotehtaan tiloihin.
Seinäelementtejä valmistavan Talopalvelun on kehotettu keräämään kaatopaikkavuoreksi muodostuneen kipsi- ja tuulensuojalevypalasensa sekä laudanpätkänsä pois jo kauan sitten. Mutta kehotukset ovat kaikuneet kuuroille korville.
"Alkaa murskaus lähipäivinä. Kiitos", tokaisee Talopalvelun toimitusjohtaja Jukka Matturi ja lyö luurin Kalevan toimittajan korville.
Ei ihme, että toimitusjohtaja on haluton haastatteluun, sillä Alavieskan yhdyskuntainsinööri Hannu Haapakoski vahvistaa, ettei talopalvelulla ole lupaa pitää omaa kaatopaikkaan eikä se siten täytä mitään vaatimuksia.
Ympäristönsuojelumääräykset ja niiden rikkomukset nousivat esille Alavieskan naapurissa Kalajoella tiistaina alkaneilla ja tänään päättyvillä ympäristöviranomaisten syyspäiville, jonne osallistui kymmeniä asiantuntijoita eri puolilta Oulun lääniä.
"Yleinen ongelma on, että valtaosa ympäristörikoksista on melko lievästi rangaistavia. Ja kun rangaistusasteikko korreloi vanhenemisaikaan, monet jutut vanhenevat ennen kuin ne ehtivät syyttäjän käsittelyyn", totesi tilaisuudessa luennoinut ylikomisario Raimo Ollila Ylivieskan poliisista.
Ympäristön turmelemisrikos vanhenee viidessä vuodessa, törkeä turmeleminen kymmenessä ja muut ympäristörikokset kahdessa vuodessa.
"Ellei asioihin reagoida nopeasti ja ellei niitä tutkita nopeasti, ne ehtivät vanhentua ennen kuin päästään kunnon käsittelyyn", Raimo Ollila sanoo.
Moni jää selvittämättä
Koko maassa tulee julki vuosittain vain satakunta ympäristörikosta, josta muutama kymmenen johtaa rangaistuksiin. "Lukumäärä on pieni", Ollila myöntää. Jätehuoltorikkomuksia tulee kuitenkin ilmi kosolti, mutta moni niistä jää selvittämättä.
"Pienimmät jätelain rikkomukset jäävät pääosin selvittämättä. Niitä on vaikea tutkia. Ei auta muuta kuin vedota itse kunkin vastuuseen", Ollila korostaa.
Ollila huomauttaa viranomaisilla olevan mahdollisuus panna ongelmakohta kuntoon likaajan tai saastuttajan kustannuksella. Viranomaisella on lakiin perustuva teettämisoikeus. Se saa periä maksut siltä jolta ne kuuluu periä eli teon tekijältä.