No niin hyeenat, mihin hyökätään, toteaa metsästyksen johtaja Pekka Harjapää ja julistaa sanoillaan hirvikauden avatuksi Liminka-Temmeksen metsästysseuran Heinijärven hirviporukassa.
Kello on lauantaiaamuna hiukan yli kahdeksan ja reilun 20 miehen porukka hajaantuu metsään ajosuunnitelman kuultuaan. Metsään säntää myös karhukoira Turre, jolla on kunnia porukan ainoana koirana suorittaa koiranvirkaa.
Hirvijahdissa alkoi kaikkien aikojen lahtisyksy. Oulun Riistanhoitopiirissä on myönnetty yhteensä 12 301 hirvilupaa, jotka oikeuttavat noin 16 000 hirven kaatamisen. Määrä on kaikkien aikojen ennätys.
"Arvelisin, että noin 14 000- 15 000 hirveä saadaan nurin. Jahdin jälkeen talvikannaksi tulee noin 15 000 yksilöä, kun se viime talvena oli 5 000 vähemmän", Oulun Riistanhoitopiirin riistapäällikkö Keijo Kapiainen laskee.
Ennätysmäärä lupia on houkutellut jahtiin uusia metsästäjiä. Sekä metsästäjien että metsästettävien määrän kasvu asettaa haasteita jahtiturvallisuudelle.
"Porukan johtajien tulee nyt olla entistä tarkempia, että kaikkia asetettuja vaatimuksia noudatetaan", riistapäällikkö korostaa.
Koko maahan myönnetyt hirviluvat mahdollistavat vajaan 90 000 hirven kaatamisen. Jahti kestää 15. joulukuuta saakka.
Ladattu ase
on tehokkaampi
Heinijärven porukassa ensimmäiset hirvet ilmestyvät näköpiiriin heti ajon alussa. Passipaikalleen hirvilavalle kivunnut Liminganseudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja ja metsästyksen vartija Tapio Järvelin huomaa suolla yksinäisen emän. Hirvi katselee hetken ympärilleen ja loikkii ylväästi pois.
"Antaapa loikkia. Me ammutaan nyt vain sarvipäitä ja vasoja", Järvelin tuumaa. Kännykällään hän tiedottaa yksinäisestä haahuilijasta ajolinjaan. Ennen sama viesti kulki radiopuhelimilla.
Ei mene kauaa, kun suon reunaan pyyhältää emä kahden vasansa kanssa. Näyttää siltä, että puheet hirvikannan tiheydestä ovat täyttä totta. Järvelin nostaa aseensa olalle ja tähtää - kuuluu "klik" ja melkein kirous. "Eihän tämä ole edes ladattu", passimies manaa. Hirvet eivät aseen lataamista odottele - ne häipyvät näköpiiristä nopeasti.
Kello 9.27 kuuluu pamaus. Tapio Järvelinin säästämä kolmikko on liikkunut liian läheltä Matti Mäen passilavaa. Toinen vasoista kohtaa määränpäänsä. Toivottavasti laskutaidoton emä kiiruhtaa ainokaisensa kanssa suojaan.
Ensimmäiset ajomiehet ilmestyvät passipaikoille. Ryteikköinen maasto ja harmaa aamu ovat pistäneet suunnistusvaistot koetukselle. Joku kyselee jo nuotion perään. Taivas vihmoo sadetta, mutta onneksi ei ole kylmä. Passilinjassa kohti puskee traktori, joka on haettu vasan kuljettamiseen.
"Eiköhän suolisteta tämä tässä samantien", joku sanoo lämpimänä höyryävän vasan luona. Kai Juliander ja Pentti Halonen toimivat pääpuukkomiehinä ja pian hirvi on kohtalaisen paljon kevyempi vetää. Vetomatka traktorille sujuu kätevästi muovisen vetopulkan avulla. Hirvi nostetaan kyytiin ja viedään talkoilla tehdylle upouudelle nylkyvajalle.
Hirvenpyynti on paljon muutakin kuin kasa lihaa. "Lihan vuoksi tätä ei harrasta kukaan. Tärkeintä ovat tutut kaverit, hyvä huumori ja ulkoilma. Täällä ei olla herroja eikä narreja, vaan samanlaisia metsämiehiä kaikki", nuotion hehkussa filosofoidaan.