Kun Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin, jäsenyyshanketta ei saanut perustella turvallisuuspoliittisilla syillä. Presidentti Mauno Koivisto halusi näin, koska jos jäsenyys ei olisi toteutunut, Suomen turvallisuuspoliittinen asema olisi heikentynyt.
Sama tyylilaji näyttäisi olevan käytössä, kun Suomi ottaa kantaa Venäjältä Saksaan suunnitteilla olevaan Nord Stream 2 -maakaasuputkeen. Suomi piti jo Nord Stream 1:tä puhtaasti ympäristökysymyksenä. Linja on sama NS2:een.
Kävin läpi Nord Stream 2:n luvittamista koskevia suomalaisasiakirjoja. Ainakaan niissä ei arvioida putkihankkeeseen liittyviä turvallisuuspoliittisia näkökohtia. Ei vielä tarvitsekaan, koska tässä vaiheessa on kysymys ympäristövaikutusten arvioinnista eli YVA-menettelystä.
Hankkeen julkinen turvallisuuspoliittinen haarukointi olisi kuitenkin paikallaan viimeistään siinä vaiheessa kun hallitus päättää, saako putkia laskea Itämeren pohjaan Suomen talousvyöhykkeellä 378 kilometrin matkalla.
Putkiston arviointi muutenkin kuin vain ympäristönäkökulmasta on Suomen kannalta perusteltua ennen kaikkea siksi, että kansainvälinen tilanne ja etenkin Itämeren turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut merkittävästi siitä tilanteesta, jossa Nord Stream 1 rakennettiin.
Venäjä on NS1:n valmistumisen jälkeen kansainvälisen oikeuden vastaisesti liittänyt itseensä Krimin, käy suoraan ja edustajiensa välityksellä sotaa Itä-Ukrainassa ja toimii Itämerellä hyvinkin aggressiivisesti. Koska Nato on ryhtynyt vastatoimiin, jännitys Suomen lähialueilla on kiristynyt lisää.
Venäjä ei salaa itsekään, että energiaverkoilla on sille strategista merkitystä ja että se on valmis puolustamaan niitä asevoimillaan. Vaikka NS2:ta kuinka maalataan kaupalliseksi hankkeeksi, se ei ole pelkästään sellainen. On sinisilmäistä ja naiivia kiistää hankkeen turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia etenkin nykytilanteessa.
Kaikinpuolinen NS2-arviointi ei tarkoita sitä, että Suomen tulisi automaattisesti ja välttämättä kieltää uusien putkien lasku Suomen talousvyöhykkeelle tai edes asettaa ehtoja hankkeelle. Vastaus voisi olla kaikesta huolimatta myönteinen.
Ehtojen asettaminen ei olisi mitenkään ennenkuulumatonta. Kun Fennovoima valmisteli Pyhäjoen ydinvoimalahanketta, Suomi asetti kakistelematta sen ehdoksi, että yhtiön omistuksesta kiistattoman enemmistön tulee olla ei-venäläisissä käsissä.
Näin myös tapahtui. Suomi on lisännyt avoimmuuttaan kaikessa Venäjä-politiikassaan. Miksi ei myös kaasuputkiasiassa?
Hanke ei ole edennyt "sukkana" esimerkiksi Ruotsissa. Gotlanti kielsi Venäjän valtio-omisteiselta Gazpromilta satamansa käytön putkihankkeessa, kun taas oman satamansa käytön alun perin kieltänyt Karlshamn antoi siihen lopulta luvan.
Ruotsi on sijoittanut uudelleen pysyvän joukko-osaston Gotlantiin. Tanskassa hallitus ehdottaa, että putken kulku sen talousvyöhykkeellä voitaisiin kieltää kansallisista turvallisuus- ja ulkopoliittisista syistä.
Etenkin Ruotsia ja myös Tanskaa voi pitää putkiasiassa Suomen verrokkimaina. Varsinkaan Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset intressit eivät juurikaan poikkea siinä toisistaan.
Baltian maat, Puola, Ukraina ja Slovakia vastustavat NS2:ta jyrkästi omista turvallisuus- ja talouspoliittisista syistään. Suomella ei ole syvälle käyviä syitä vastustaa hanketta, mutta mikään ei estä Suomea ainakaan tutkimasta sitä kriittisesti, muutenkin kuin ympäristönäkökulmasta.
Hallitus on tehnyt jo selväksi, että se hyväksyy putken rakentamisen Suomen talousvyöhykkeen läpi, jos hanke vain täyttää ympäristövaatimukset.
Kaikella kunnioituksella Suomen ympäristö- ja oikeusviranomaisia kohtaan on sanottava, että olisi jättiyllätys, jos ne asettuisivat poikkiteloin hankkeelle sen jälkeen kun hankkeelle on poliittiselta tasolta jo etukäteen annettu käytännössä avoin valtakirja.
Kiristyneessä maailmantilanteessa ei näyttäisi hyvältä, jos Suomi hyväksyisi NS2:n samaan aikaan kun Ruotsi ei ole vaiennut hankkeen turvallisuusulottuvuuksista saati jos Tanska kieltäisi kokonaan sen rakentamisen omalle talousvyöhykkeelleen. Hankkeen laaja arviointi lisäisi Suomen kansainvälistä uskottavuutta.