Kaasuputki tuo parhaimmillaan kilpailukykyisen vaihtoehdon ja lisän energiapalettiin. Lisävaihtoehdot eivät ole pahitteeksi, kun puhutaan energiavarmuudesta.
Norjalaiskaasun käyttöä kotitalouksien, yhdyskuntien ja teollisuuden raaka-aineena ei kannata yksiselitteisesti tyrmätä.
Kaasuputken rakentaminen Barentsinmereltä Pohjois-Suomen kautta Keski-Euroopan markkinoille on oululaisten ennakkoluuloton idea, jonka mahdollisuudet kannattaa tutkia.
Kohtalaisen läheltä lähivuosikymmeninä saatava kaasu voi olla varteenotettava vaihtoehto enemmän päästöjä tuottaville polttoaineille, kuten öljylle, kivihiilelle ja turpeelle. Kaasusta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat puolet turpeen ja hiilen päästöistä ja noin kolmasosa öljyn aiheuttamista päästöistä.
Kaasun ottaminen mukaan tulevaisuuden energiapalettiin ei sulje pois kotimaisia uusiutuvia energiamuotoja, eikä edes ydinvoimaa. Puu on halpa polttoaine, sillä sitä saadaan saha- ja metsäteollisuuden oheistuotteena. Silti biomassan kestävyyskriteerit voivat uhata puupolttoaineen käytön laajentamista.
Tähän saakka kaasulle ei ole ollut kysyntää, koska se ei ole ollut varteenotettavana vaihtoehtona tarjolla. Etelä-Suomeen vedettiin verkosto Neuvostoliitosta 1980-luvulla. Pohjoisesta vedettävä putki monipuolistaisi tarjontaa ja panisi venäläiskaasun kilpailemaan.
Kaasuputkessa on kyse pitkän aikavälin strategisesta hankkeesta, joka parhaimmillaan tuo kilpailukykyisen vaihtoehdon teollisuuden ja kuluttajien käyttöön. Pelkästään Suomea ja Ruotsia varten putkea ei näillä näkymillä kannata rakentaa.
Maakaasulla on Euroopassa joka tapauksessa hyvät näkymät.
Kaasun tuotanto Länsi-Euroopassa on laskussa. Kasvava kysyntä halutaan korvata hiiltä vähäpäästöisemmällä polttoaineella. Suurista maista Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta ja tarvitsee korvaavaa energiaa. Kaasu on myös joustava energiamuoto uusiutuvien energiamuotojen rinnalla ja täydentäjänä verrattuna kiinteisiin poltto-aineisiin.
Norja odottaa Euroopan mailta selkeää merkkiä siitä, haluavatko ne norjalaiskaasua vaihtoehtona venäläiskaasulle.
Barentsinmeren kaasu kuljetetaan kuluttajien ja teollisuuden ulottuville mitä todennäköisimmin putkea pitkin. Norjan rannikkoa pitkin rakennettuna putki tulisi mitä ilmeisemmin kalliimmaksi kuin Pohjois-Suomen kautta maaputkena.
Arktisten alueiden merkityksen kasvu on toistaiseksi näkynyt vaisusti valtiovallan toimissa. Juhlapuheiden tasolla mahdollisuudet tunnustetaan, mutta konkreettiset avaukset ja tekemisen meininki puuttuvat.
Arktiset alueet ovat merkittävässä asemassa myös Pohjois-Suomen vireessä olevalle elinkeinoelämälle ja uusteollisuudelle. Arktinen ja pohjoinen ovat lähellä sijaitsevia mahdollisuuksia, joiden hyödyntämisessä ei pidä jäädä sivustakatsojaksi.
Kilpajuoksu arktisille alueille on menossa, mutta Suomessa vasta verrytellään. Siksi myös pohjoisen kaasuputken mahdollisuudet tulee selvittää perin juurin.