Venäläinen kaasuyhtiö saa periä tuotteestaan käypää hintaa, mutta yli nelinkertainen korotus on kohtuuton äkkirysäys kenelle tahansa. Ukrainan on mahdoton sopeutua sellaiseen nopeasti. Venäjä näyttää käyttävän kaasua poliittisena lyömäaseena.
Niin sanotun oranssivallankumouksen läpi käynyt ja länsimaita politiikassaan lähentynyt Ukraina on Venäjän poliittisen johdon näkökulmasta ärsyttävä luopio. Moskova on yrittänyt monin tavoin ohjata Ukrainaa palaamaan takaisin kohti tiivistä liittolaissuhdetta. Niinpä Venäjän kaasuyhtiö Gazpromin päätös nostaa Ukrainalle toimitettavan kaasun hintaa kertarysäyksellä yli nelinkertaiseksi tulkittiin monilla tahoilla rangaistukseksi ja poliittiseksi panostusyritykseksi. Niin arvioitiin myös Ukrainassa.
Painostus kauppapolitiikan avulla oli yleistä Neuvostoliiton politiikassa. Se jouduttiin kokemaan muutaman kerran Suomessakin. Venäjä näyttää turvautuvan hätkähdyttävän monissa asioissa kommunistisen hallinnon aikaisiin poliittisiin käytäntöihin. Samaa makua oli äskettäisessä Moskovan päätöksessä rajoittaa kansalaisjärjestöjen toimintaa.
Gazpromilla on oikeus periä tuotteestaan maailmanmarkkinahinta, mutta sitä se ei tee kaikissa tapauksissa. Esimerkiksi Venäjän näkemyksiä myötäilevä, kansalaistensa vapauksia kovaotteisesti rajoittava Valko-Venäjä saa kaasunsa yhä alehintaan.
Georgia maksaa hieman enemmän, mutta sekin alle puolet maailmanmarkkinahinnasta. Gazprom olisi menetellyt tyylikkäämmin, jos se olisi ilmoittanut nostavansa asteittain Ukrainalle myytävän kaasun hintaa maailmanmarkkinatasolle. Halua joustoon ei löytynyt.
Heti vuoden ensimmäisenä päivänä kaasun paine aleni Ukrainan läpi kulkevassa putkessa. Gazpromin mukaan siitä otettiin pois Ukrainalle tarkoitettu osuus. Kuitenkin myös Itävallassa, Puolassa, Slovakiassa ja Unkarissa huomattiin kaasun virtauksen vähentyneen. Gazpromin mukaan se merkitsee sitä, että Ukraina ottaa putkesta muualle tarkoitettua kaasua.
Jos Ukraina todella käyttää muille tarkoitettua kaasua luvatta, se on tuomittavaa. Voi kuitenkin olla, ettei Ukrainassa ole muuta vaihtoehtoa, jos aiotaan pitää kiinteistöt lämpiminä ja elinkeinoelämä käynnissä. Ukraina tosin vakuuttaa käyttävänsä nyt kaasuvarastojaan ja entistä enemmän öljyä.
Gazprom veti Ukrainan alta maton myös Turkmenistanin suunnalla. Ukraina aikoi ostaa sieltä kaasua huokealla, mutta Gazprom teki myyjälle edullisemman tarjouksen. On epävarmaa, kuinka paljon Turkmenistanilta riittää kaasua nyt muille.
Länsimaatkin joutuvat nyt miettimään yhä vakavammin, kuinka pitkälle on järkevää jättäytyä Venäjän energiantoimitusten varaan. Tempoileva hinnoittelu ei lupaa hyvää, kuten ei myöskään Venäjän taipumus kauppapoliittiseen painostukseen.
EU-maat vetosivat viikonvaihteessa kiistan osapuoliin. Unioni odottaa, että maakaasun toimitukset Ukrainan kautta muihin Euroopan maihin turvataan. Sitä onkin syytä edellyttää, kun sopimukset ovat yhä voimassa. Niillä näyttää tosin olevan vain paperin arvo silloin, kun hintojen varjolla riidellään politiikasta.
Onneksi Gazprom lupasi maanantaina palauttaa kaasun toimitukset ennalleen Eurooppaan. Siitä huolimatta on selvää, että vaihtoehtoiset energianlähteet tulevat näissä oloissa yhä tärkeämmiksi kaikkialla.