"Vahamalli Kaarle IX:nnen käädyistä on juuri lähtenyt valimoon", kuvataiteilija Sanna Koivisto kertoo.
Kaarlen käädyt ovat osa patsasta, jota Koivisto parasta aikaa työstää ateljeessaan Iissä. Teoksen ovat tilanneet Oulun kauppakamari ja elinkeinoelämä, jotka lahjoittavat sen ensi vuonna syntymäpäiväänsä juhlivalle Oululle.
Sanna Koivistolla on käsissään mittava urakka ainakin ajallisesti: yhden patsaan pitäisi kertoa Oulun ja sen elinkeinoelämän historiasta 400 vuoden ajalta.
Tilaajan toimeksianto oli "väljä", kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen kertoo. "Klassinen, kaupunkia ja elinkeinoelämää kuvaava teos. Ei suoraan sanottu, että perinteinen, mutta sellainen ajatus oli. Taiteilijaa ei haluttu kuitenkaan mitenkään kahlita."
Koivisto tähdentää, että patsas tulee arkkitehtonisesti arvokkaaseen ympäristöön. "En halunnut lähteä virittämään mitään kontrastia teoksen ja rakennusten välille. Hain harmoniaa", hän kuvailee työtään.
Naiset ja lapset mukana
"Oulun historia on ihmisten tekemää", Sanna Koivisto toteaa.
Niinpä hän on päätynyt teokseen, joka muodostuu 38:sta kaarevalle muurille sijoitetusta pronssisesta hahmosta.
Käädyissään koreilevan Oulun perustajan ja muurin toisessa päässä istuvan, jalkojaan mietteliäänä heiluttelevan lapsen välissä patsastelevat 1600-luvulta muun muassa pappi ja turkismetsästäjä, 1700-luvulta maanviljelijä raskaana olevine vaimoineen sekä 1800-luvulta mamselli oppilaineen, merikapteeni, nahkatehtaan työntekijä, torimummo, upseeri ja porvarisrouva sylikoirineen. 1900-lukua kuvaavat esimerkiksi konttoristi ja liikennöitsijä, nykyistä vuosisataa takin liepeet heiluen harppova, kännykkään puhuva mies.
"Vaikein ajanjakso on viimeisin vuosisata, jolloin elinkeinoelämä on kasvanut räjähdysmäisesti. Mikä tässä ajassa on tärkeää, mikä jää historiaan? Mitä ottaa mukaan, mitä jättää pois?" Sanna Koivisto pohtii.
Patsaasta uhkasi tulla ylen miesvaltainen, mutta Koivisto pitää huolen, että myös oululaisten naisten osuus historiassa tulee esiin. Niinpä esimerkiksi lääketieteestä muistuttava tohtori ja lehteä lukeva opiskelija ovat naisia. Mukana on myös lapsia, muun muassa lohipoikia.
"Olin jo välillä hylkäämässä lohipojat, mutta sitten Markus H. Korhonen kertoi heistä niin hauskan tarinan, että heidät oli ihan pakko ottaa mukaan", Koivisto nauraa.
Jääpallo vai jääkiekko?
Historioitsija Korhosen lisäksi taiteilija kertoo tukeutuneensa muun muassa Oulu-seuran puheenjohtajan, arkkitehti Kaarina Niskalan, taiteilija Hilkka Inkalan, Alpo-laivan kapteenina tunnetun Jarkko Ekmanin sekä yrittäjäpariskunta Pipu ja Ilkka Lanton tietoihin. Ilman heitä esimerkiksi tervatynnyriä olisi kuljetettu aivan väärin ja yksi hahmoista olisi syyllistynyt salametsästykseen, kun olalla olisi ollut sopimatonta saalista.
Sannan Koiviston paneutumisesta työhön kertoo se, että patsaan vuoksi hänet on nähty muun muassa Stora Ensolla tutkailemassa eri työvaiheita. "Useisiin hahmoihin pitää saada monta kertomusta. Esimerkiksi saha, sellu, kemia, paperi... Tässä tapauksessa päädyin prosessityöntekijään, joka katsoo tutkivasti kohottamaansa paperiarkkia eli tarkastaa laadun - siis sen, mistä Oulun lippulaiva eli paperiteollisuus on tunnettu."
Moni asia on vielä ratkaisematta. Kuten se, onko Oulu enempi jääpallo- vai jääkiekkokaupunki. "Ohjeistusta" on tullut puolesta ja vastaan.
Reilut puoli vuotta patsaan parissa työskennelleellä taiteilijalla on vielä edessään yhtä pitkä rupeama. Valmista pitää olla elokuussa, jolloin Ajan kulku -nimen saanut patsas paljastetaan ja lahjoitetaan oululaisille.
Marja Meskus-Mansisto