Puolustusministeri Seppo Kääriäinen sanoi vihdoin viime viikolla suoraan, mistä ensi vuoden turvallisuuspolitiikan linjauksissa on kyse.
Keskustelussa Suomen turvallisuuspoliittisten linjausten tulevaisuudesta on ollut yksi häiritsevä piirre yli kaiken: siinä on jatkuvasti vältetty puhumasta asioista suoraan niiden oikeilla nimillä. On hyvin herkästi turvauduttu liturgiseen pyörittelyyn siitä, kuinka kaikki vaihtoehdot ovat avoinna ja kuinka millään päätöksillä ei ole kiire.
Tämä synnyttää vaikutelman, ettei mitään päätöksiä tarvitsisi koskaan tehdäkään, mutta se on väärä vaikutelma. Puolustusministeri Seppo Kääriäinen teki vihdoinkin ministeriönsä internet-kolumnissa selväksi sen, mistä ensi vuonna valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa on kyse: sen pohjalta on tehtävä joku valinta joka tapauksessa. On valittava, jatkaako Suomi liittoutumattomana maana vai aikooko se hakea Naton jäsenyyttä.
Tämänitsestäänselvyyden sanominen ei aikaisemmin ole vastuullisessa asemassa olevilta politiikoilta onnistunut. Tarvittiin monessa liemessä keitetty politiikan konkari vääntämään asiasta selkokielinen rautalankamalli, eikä Kääriäisen viestiä muutenkaan haluttu peitellä maton alle. Kolumni Nato-lainauksinaan oli nostettu näkyvälle paikalle koko valtioneuvoston internet-palvelun etusivulle.
Kaikki tämä tarkoittaa, että Kääriäinen haluaa valmistella suomalaisia kohtaamaan tosiasiat. Niistä tärkein on se, että valintatilanne lähestyy, ja vaihtoehtoja on vain kaksi. Joko liittoudutaan tai ei liittouduta. Avoin keskustelu näistä lähtökohdista on enemmän kuin tarpeen.
Kääriäinen korostaa aikataulun sopivuutta: viimeistään ensi keväänä on selvillä, mihin linjauksiin on päädytty EU:n hallitusten välisessä konferenssissa. Se tarkoittaa, että Euroopan turvallisuuspoliittinen ympäristö on tuolloin entistä selvemmin nähtävillä. Mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei selonteon valmistumisen aikaan ole jäljellä enää mitään tekosyytä, jonka taakse piiloutua.
Suomen varsinainen turvallisuuspoliittinen ympäristö ei kaiken todennäköisyyden mukaan vuodessa paljon muutu siitä, mikä jo nyt on tiedossa. Baltian maat liittyvät Natoon, mutta se ei tuo Itämeren alueelle lisää jännitystä. Suomen lähialue on nykyisellään jopa historiallisen vakaa. Venäjä ja Nato ovat solmineet tiiviit yhteistyösuhteet.
Kaikki tämä otetaan tulossa olevassa selonteossa varmastikin huomioon.
Suomalaista keskustelua turvallisuuspolitiikasta vaivaa syvä lukkiutuminen maailmaan, jota ei ole enää. Kylmän sodan aikaan asiat olivat hyvin selkeitä, mutta sitä ne eivät ole enää. Raja liittoutumisen ja liittoutumattomuuden välillä on hyvin häilyvä, ja molempien rooli on muuttunut. Jo nyt Suomen turvallisuuspolitiikka on osa kansainvälisen yhteistyön verkkoa.
Tekeillä oleva selonteko alkaa väistämättä vaikuttaa keskusteluun jo alkavana talvena. Erillisiä selvityksiä tehdään 20-30 kappaletta, ja osa niistä valmistuu jo ennen talvea. Kääriäisen mukaan miinaselvitys, iskukykytutkimus ja liittoutumattomuus/liittoutumisanalyysit ovat "kovaa tavaraa" ja "herkkää ruutia".
Ilmeisesti puolustusministerillä on käsitys siitä, mitä tuleman pitää, sillä ei hän sattumalta tuo tällaista asiaa esiin. Mielipidekyselyjen mukaan suomalaisten enemmistö on Natoa vastaan. Selonteon analyyseihin mielikuvilla ei ole vaikutusta. Sen sijaan vallitsevassa ilmapiirissä poliittisille päättäjille voi tulla vaikeuksia, jos noissa analyysissä punnuksia alkaa kasautua liittoutumisvaihtoehdon hyväksi.