Keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen oudoksuu tapaa, jolla pääministeri Paavo Lipponen (sd.) on äskeisissä puheenvuoroissaan käsitellyt lähimenneisyyttä.
Kääriäinen näkee siinä tarkoitushakuista historian tulkintaa, ”tendenssimäistä tulkintajuonnetta”.
Kääriäistä häiritsee tapa, jolla Lipponen on nostanut esille sosiaalidemokraattien roolia kommunistien vastaisessa taistelussa. Kääriäisen mielestä samalla Lipponen on sivuuttanut maalaisliiton ja Urho Kekkosen roolin 1940-, 50-, 60- ja 70-luvun ”kädenväännöissä”.
Kääriäinen muistuttaa Ilkka-lehden kolumnissaan tiistaina George Orwellin sanoista: Kuka kontrolloi menneisyyttä kontrolloi tulevaisuutta, kuka kontrolloi nykyisyyttä kontrolloi menneisyyttä.
"Onko Lipposen tulkinnoissa kysymys Orwellin oivalluksista? Pääministeri on nykyisen sinipunapolitiikan jyhkeä edustaja, kiertämätön kivenjärkäle. Hän osaa taitavasti oikeuttaa johtamansa ja symboloimansa politiikan jatkuvuutta niin pitkälle kuin silmään siintää. Menneisyyden tarkoituksenmukainen tulkinta palvelee näitä tarkoitusperiä", Kääriäinen kirjoittaa.
Kääriäinen viittaa Lipposen puheenvuoroihin Väinö Tannerin, K-A Fagerholmin ja Urho Kekkosen merkkipäivien yhteydessä.
Marraskuussa Tukholmassa Lipponen nosti Tannerin Mannerheimin ja Paasikiven rinnalle Suomen suvereniteetin puolustajana.
Fagerholmin muistoseminaarissa tammikuun alussa Helsingissä Lipponen totesi, että Suomen kehitys olisi saattanut saada demokraattisemman suunnan, jos Fagerholm olisi valittu presidentiksi vuonna 1956.
Kääriäinen huomauttaa, että maalaisliitto taisteli tuloksellisesti korpikommunismia vastaan ja Kekkonen hillitsi ja kesytti kommunisteja vetämällä heidät hallitusvastuuseen.
Kääriäinen ihmettelee, miksi historian tutkijat ovat ”silmiinpistävän” hiljaa lähimenneisyyttä koskevassa keskustelussa ja tulkinnassa”.
"Ovatko hekin siirtyneet Lipposen leiriin kirjoittelemaan puheita pääministerille", hän kysyy.