Suomalaisilla ei kansakuntana ole koskaan mennyt niin hyvin kuin nyt, vaikka mediaa seuratessa tätä on vaikea uskoa. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen 1900-luvulla on ollut kiistaton menestystarina vailla vertaa.
Suunta on jo kuitenkin kääntynyt. Jokapäiväisessä yt-arjessa tämän ovat jo monet kokeneet.
Enemmistön arkeen negatiivinen kehitys ei ole vielä yltänyt, koska Suomi ottaa miljarditolkulla lainaa, mikä ei voi jatkua pitkään. Kysymys ei ole taantumasta tai suhdannetilanteesta vaan kilpailuhaasteesta, jonka globalisoituva talousjärjestelmä on heittänyt kaikille läntisille teollisuusmaille.
On ymmärrettävä iso kuva, megatrendit oikein, jotta Suomi löytää uuden tien pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpien elementtien uudistamiseksi. Suomi tarvitsee uuden innostavan ja kannustavan vision, johon suuri enemmistö on valmis sitoutumaan.
Jatkuva voimakas maailman väestön kasvu, elintason nousupaineet kehittyvissä talouksissa sekä työvoiman ja pääoman vapaampi liikkuvuus maailmantaloudessa pitävät huolen siitä, että suomalaista työtä haastetaan koko ajan entistä kovemmin. Kansainvälinen kilpailu ei rajoitu enää vientiyritysten toimintaan, vaan se tunkeutuu yhä syvemmälle kotimarkkinoille.
Jos Suomi haluaa säilyttää pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kovan ytimen, on suuren enemmistön sitouduttava tekemään töitä määrällisesti enemmän ja laadullisesti paremmin kuin tänään.
On myös oltava valmiutta luopua tietyistä saavutetuista eduista yhteisen edun nimissä. Palkkojen laskuun ei ole järkevää mennä, mutta palkankorotuksista tulee luopua, kunnes Suomen vientitulot kasvavat tasolle, jolla demokraattisesti päätetyt hyvinvointipalvelut voidaan kustantaa.
Suomalaisen yhteiskunnan hyväosaisten ja erityisesti johtavissa asemissa toimivien henkilöiden on näytettävä esimerkkiä. On mahdotonta saada suomalaisten suurta enemmistöä toimimaan Suomen vision saavuttamiseksi tarvittavalla tavalla, jos suomalainen eliitti hakee omalle toiminnalleen verrokkeja muista maista ja yhteiskuntajärjestelmistä.
Suomi ei voi menestyä globaalissa talousjärjestelmässä ja olla samanaikaisesti hyvinvointiyhteiskunta ilman vahvaa joukkuehenkeä, mikä vaatii enemmän me-ajattelua minä-ajattelun sijaan. Pitää arvostaa sitä, että omasta työstä syntyy hedelmiä hyvinvoinnin takuuksi myös niille, jotka eivät pysty itseään elättämään.
Suomalaiset odottavat vision perustaksi kattavaa arvokeskustelua. Suomen visiota ei saavuteta uudella sääntelyllä, jota pitäisi päinvastoin purkaa. Tarvitaan yhteiset arvot, jotka ohjaavat kaikkea toimintaa Suomen vision saavuttamiseksi.
Suomen arvot voisivat sisältää seuraavia elementtejä: kaikille yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, kaiken työn arvostus kunniaan, kansainvälinen huippuosaaminen tuotekehityksen ja tutkimuksen ohjuriksi, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, kannustavuus, halu menestyä, huolenpito heikompiosaisista ja velvollisuus yrittää oma parhaansa.
Vientisektorilla suomalaisen huippuosaamisen rakentaminen tulee suunnata aloille, joilla meillä on parhaat lähtökohdat tarjota asiakkaille maailman parhaita tuotteita ja palveluja.
Olisi hyvä, jos kansainvälinen huippuosaaminen voidaan rakentaa niin, että se tuo mukanaan investointeja Suomeen ja työllistää monia suomalaisia lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Esimerkistä käy hyvin biomassojen käsittelyyn liittyvä huippuosaaminen.
Huomattava panostuksen lisäys ja priorisointi tuotekehityksessä ja tutkimuksessa on välttämätöntä, jos Suomi haluaa pitää yllä nykyisen kaltaista hyvinvointia. Vientisektorilla kilpailtaessa tarvitaan selvästi enemmän tuotteita, palveluja, intohimoa ja voitontahtoa.
Julkisella sektorilla huippuosaaminen tarkoittaa parhaiden käytäntöjen monistamista, hallinnon ja seinien minimointia sekä digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämistä. Hallintotyötä on pesiytynyt suurimpaan osaan julkisen sektorin toimenkuvista liikaa. Lääkäri ei hoida vain potilaita, vaan käyttää työajastaan liian suuren osan byrokratian toteutukseen.
Iso askel julkisen sektorin tervehdyttämisessä olisi hyvinvointipalveluiden kovan ytimen siirtäminen kunnilta valtiolle. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että terveys- ja koulutuspalvelut voidaan tarjota kaikille samantasoisina asuinpaikasta riippumatta. Kuntavetoinen rakenne ei tähän pysty.
Suomessa on alle kuusi miljoonaa asukasta; saman verran kuin suuressa kaupungissa maailmalla. Kilpailukykynäkökulmasta voidaan kysyä: Onko meillä demokratiaa toteuttamassa oikea määrä valtuustoja ja lautakuntia? Onko kaikki demokratian rakenteissa tehty työ tuottavaa ja tarpeellista?
Onko kuntien välisessä kilpailussa mitään järkeä, kun maksumiehenä on yhteiskunnan vähäosainen?
Kirjoittaja on energiayhtiö St1:n hallituksen puheenjohtaja.