Kolumni

Kaap­paus­kult­tuu­ri­kit­ket­tä­vä al­kuun­sa

Oikeusministeriö on havahtunut keräämään tietoja maahanmuuttajalasten kaappauksista.

mirja.niemitalo@kaleva.fi

Oikeusministeriö on havahtunut keräämään tietoja maahanmuuttajalasten kaappauksista. Julkisuudessa on epäilty, että kymmeniä tai jopa satoja suomalaistuneita nuoria palautetaan vanhempiensa synnyinsijoille.

Perheet lähettävät suomalaistuneet nuoret takaisin vanhempien kotimaahan, koska eivät hyväksy lastensa länsimaalaistumista. Viranomaisten tehtävästä ei odoteta helppoa, sillä järjestelyjen takana olevat vanhemmat ovat yleensä yhteistyöhaluttomia.

He eivät koe tehneensä mitään väärää, vaan ajattelevat toimineensa lastensa parhaaksi. Kyse ei aina ole uskonnosta, vaan taustalla on alhainen koulutustaso ja konservatiivinen ajattelu.

Nämä kärsimystarinat ovat monissa EU-maissa tuttuja. Riipaisevat tarinat kertovat, miten maahanmuuttajataustaiset varhaisteini-ikäiset tytöt on houkuteltu lomamatkalle vanhempiensa kotimaahan. Perillä on odottanut tuntematon sulhanen, pakkonainti ja sen myötä henkisen ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden menetys. Yllättäen modernista ajasta on siirrytty feodaaliyhteiskuntaan.

Nuoret tytöt ovat jääneet sille tielleen aviomiehen ja sukulaisten ikeen alle. Nuorten vanhemmat sitä vastoin ovat palanneet takaisin nauttimaan länsimaalaisuuden kiroista. Nuorten kannalta kyse on räikeästä mielivallasta ja yksilön oikeuksiin puuttumisesta. Julkisessa keskustelussa on myös pelätty, että tyttöjä vietäisiin vanhempiensa kotimaihin ympärileikattavaksi.

Yleensä taustalla on se, että maahanmuuttajaperheistä vain lapset ovat sopeutuneet uuteen kotimaahansa, mutta vanhempien kotouttaminen on jäänyt retuperälle. Oman kulttuurin tavat, hyvät ja huonot, vahvistuvat vieraassa ympäristössä. Ne ovat usein henkinen tukiranka, joka auttaa jaksamaan uusissa oloissa. Sen seurauksena kontrolli lisääntyy, kunniakäsitykset vahvistuvat ja tytöt halutaan pukea huiviin, huntuun tai burkhaan. Myös pojilta ruvetaan vaatimaan perinteistä käyttäytymistä ja ajattelua.

Pahinta on, että lapset menettävät tutun kasvuympäristönsä, mahdollisuuden korkeatasoiseen koulutukseen, hyvään terveydenhuoltoon ja turvattuun yhteiskuntarauhaan. Valitettavasti vanhempiensa kotimaihin kulttuurisista syistä palautetut lapset voivat joutua epävakaaseen ja epädemokraattiseen yhteiskuntaan vieraiden ihmisten keskelle. Se mikä lasten vanhemmille on ollut normaali olotila, ei ole sitä heidän suomalaisille lapsilleen.

Muumien Kadonneissa lapsissa on onnellinen loppu. Vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen vanhemmat löytävät lapsensa hyvissä voimin ja vahingoittumattomina. Viranomaisilta onkin lupa odottaa muumimaisen jämäköitä ja neuvokkaita toimia lasten ja nuorten kaappausten purkamiseksi ja lasten palauttamiseksi takaisin Suomeen.

Tiukkojen viranomaistoimien ohella tarvitaan maahanmuuttajien nykyistä pontevampaa kotouttamista ja ennen muuta työllistymistä. Myös suomalaiset voivat katsoa peiliin ja omaksua omia tapojamme ja kulttuuria kunnioittaen avoimen asenteen muualta tulleisiin.

Kun maahanmuuttajaa ja uussuomalaista kohdellaan normaalin naapurin tapaan, ehkäistään syrjäytymistä.

Kulttuuritaustasta riippumatta on syytä seurata lähiympäristöä valppaudella ja tarvittaessa puuttua asioihin, ettei käy niin kuin Ruotsissa, jossa väkivaltainen perheenisä onnistui eristämään vaimonsa ja neljä lastaan täysin ympäröivästä yhteiskunnasta.