Suomalaisten kääpätutkijoiden viime vuosien jännittävimpiä löytöjä on ollut edeltäjä-seuraaja-lajiparien paljastaminen. Kääpien joukossa on erikoistunut ekologinen ryhmä, jonka lajit pystyvät elämään vain toisen, kuolleen kääpälajin päällä tai toisen kääpälajin lahottamassa puussa.
Esimerkiksi tikankääpä ja silokääpä kasvavat vain puussa, jota on ensin lahottanut pakurikääpä. Seuraajissa on lajeja muistakin sieniryhmistä, kuten koralliorakas, joka niinikään vaatii pakurikäävän edeltäjäkseen.
Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Tuomo Niemelä, Pertti Renvall ja Reijo Penttilä julkaisivat ensimmäiset havainnot aiheesta vuonna 1995 Annales Botanici Fennici -lehdessä, mutta sen jälkeen on tietoa kertynyt paljon lisää.
Marraskuun Suomen Luonto -lehdessä Niemelä kirjoittaa uusista havainnoista, joiden mukaan on aihetta epäillä seuraajalajien voivan itse asiassa olla vahvoja kilpailijoita, jotka pystyvät voittamaan ja ehkä tappamaankin edeltävän sienen.
Siitä huolimatta ne eivät kasva yksin, vaan vaativat tietyn edeltäjän. Näin ne ovat yhtä riippuvaisia muista kääpälajeista kuin käävissä elävät hyönteisetkin. Kun isäntälaji harvinaistuu, seuraalaji kärsii tai häviää kokonaan.